Uutta ja vanhaa. Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan maalaukset sopivat täydellisesti Ulla Raholan harkitusti uudistamiin tiloihin. Kuva: Reijo Keskikiikonen / Kansallismuseo
Kirkko nousi tuhkasta
Tyrvään Pyhän Olavin kirkon korjaaminen on uskomaton tarina siitä, mitä saadaan aikaan yhteisillä talkoilla.
Sastamalan, entisen Tyrvään seurakunnan eläkkeelle jäänyt kirkkoherra Osmo Ojansivu katselee silmät loistaen Kansallismuseon Tuhkasta noussut -näyttelyä. Se kertoo tulipalon tuhoaman Tyrvään Pyhän Olavin kirkon entisöimisestä ja uudelleenrakentamisesta. Ojansivu on hyvillään siitä, että museo halusi tällä tavalla kunnioittaa suomalaista talkootyötä ja sisua, jotka liittyivät tähän rakennusprosessiin erityisen vahvasti.
Näyttelyssä on esillä myöhäiskeskiaikaisen harmaakivikirkon vanhaa esineistöä, joka oli siirretty muualle ennen tulipaloa. Lisäksi nähtävillä on rakentamisvaiheista kertovia kuvia, työkaluja ja pienoismalleja. Kokonaisuutta täydentää museossa jo aiemmin keväällä avattu näyttely, joka koostuu Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan kirkon maalauksia varten tekemistä luonnoksista.
– Molemmat näyttelyt kannattaa katsoa ennen kuin lähtee paikan päälle tutustumaan kirkkoon. Nämä antavat hyvän käsityksen siitä, mistä on ollut kyse, Ojansivu sanoo.
Ojansivun tunnelmat olivat täysin toisenlaiset syksyisenä aamuna vuonna 1997, jolloin Pyhän Olavin kirkosta oli tuhopolton jäljiltä vain kasa raunioita. Tihutyö tapahtui ainoastaan kaksi viikkoa sen jälkeen, kun kirkon paanukatto oli saatu osittain uusituksi.
– Järkytys oli suuri, mutta melko pian syntyi ajatus siitä, ettemme anna pahalle periksi vaan rakennamme kirkon uudelleen. Päätökseen vaikutti osaltaan myös se, että kirkko sijaitsee Rautaveden rannalla koskemattoman luonnon keskellä ja kuuluu seudulla asuvien sielunmaisemaan.
Kirkon rakentamisessa oli Osmo Ojansivun mukaan tärkeänä lähtökohtana pari vuotta kestänyt paanukaton uusiminen talkoilla. Paikkakunnalla ei ollut aiemmin ollut talkooperinnettä, mutta vanha kattomateriaali ja entisajan työmenetelmät olivat saaneet ihmiset innostumaan.
– Ei olisi tullut toisia talkoita, jos ei olisi ollut näitä ensimmäisiä. Jo niiden aikana syntyi vahva henki siitä, että kirkko on paikkakunnan helmi, Ojansivu kertoo.
– Oli myös suuri siunaus, että tiettyihin tehtäviin löytyivät sopivat ihmiset. En voisi kuvitella tällaiselle rakennusurakalle parempaa työnjohtajaa kuin Esko Kangasniemi. Samoin arkkitehti Ulla Rahola sekä taiteilijat Lavonen ja Rauhala olivat hyviä valintoja.
Ojansivu itse koki rakennustyön johtamisen ja siitä tiedottamisen kuuluvan kirkkoherran työn velvollisuuksiin. Ylityötunteja kertyi, kun hän hoiti samaan aikaan myös normaalit virkatehtävänsä.
– Ei ollut olemassa mitään valmista käsikirjoitusta, miten edetä. Mutta työ opettaa, kun siihen heittäytyy, enkä antaisi tätä vaihetta pois. Täytyy kuitenkin sanoa, että jos olisin alussa tiennyt, mitä on tulossa, olisin kutsunut tehtävään ammattilaisen.
Pieni seurakunta ei olisi pystynyt valtavaan urakkaan ilman mittavaa taloudellista tukea. Rahaa Pyhän Olavin kirkon entisöimis- ja rakentamistyöhön saatiin valtakunnallisella keräyksellä, jolla kertyi kokoon yli 302 000 euroa. Suurimman lahjoituksen teki taiteilija Mauri Kunnas, joka antoi kirkon hyväksi tekemänsä Koiramäen joulukirkko -kuvakirjansa myyntitulot. Lisäksi lahjoitettiin rakennusmateriaaleja. Kirkkohallitus tuki myös hanketta vahvasti.
Kirkon korjaustyö valmistui elokuussa 2003, jolloin tuli ajankohtaiseksi sisätilojen maalauskoristelu. Tulipalo oli tuhonnut pyhäkön 1700-luvulta peräisin olevan sisustuksen, muun muassa Andreas Löfmarkin vuonna 1780 maalaamat Kristuksen kärsimystä esittävät kuvat.
Sastamalan seurakunta päätti, että uusien teosten tuli pohjautua aiempiin maalauksiin. Sopivien taiteilijoiden etsimiseksi järjestettiin seminaari, jossa yhdeksän suomalaistaiteilijaa esitteli töitään.
– Valitsimme kaksi erilaista taiteilijaa. Osmo Rauhala on luonnon ja Kuutti Lavonen ihmisten maalaaja, joten he muodostivat hyvän kokonaisuuden, Ojansivu kiteyttää.
Hän on löytänyt molempien taiteilijoiden töistä hienoja oivalluksia. Rauhalan maalaama alttarialue maailman luomisineen tuntuu hänestä rauhoittavalta. Myös Lavosen luomat kuvat Jeesuksen tuomitsemisesta ja hautaan laskemisesta puhuttelevat häntä.
Pyhän Olavin kirkosta on tullut jo melkoinen turistinähtävyys. Kirkossa arvioidaan ryhmävarausten perusteella käyvän tänä kesänä yli 100 000 turistia.
– Tuntuu hyvältä, että kirkkotie on mustanaan väkeä. Haasteena kuitenkin on, miten pyhyyden kosketus saadaan pysymään tällaisessa ryntäyksessä, sanoo Osmo Ojansivu.
Lämmittämätön kirkko on avoinna elokuun loppuun saakka päivittäin kello 11–18. Poikkeuksena ovat lauantait, jolloin siellä hoidetaan kirkollisia toimituksia. Syyskuussa kirkko pidetään auki vielä sunnuntaisin. Aukiolopäivinä järjestetään kello 12, 15 ja 17 maksuttomia opastuksia, joihin voi vapaasti osallistua. Sen sijaan ryhmien on ilmoitettava tulostaan etukäteen Sastamalan seurakunnan kirkkoherranvirastoon.
Pyhän Olavin kirkossa pidetään sunnuntai-iltaisin kello 18 iltahartaus ja joka kuukauden viimeisenä sunnuntaina messu. Lisäksi kirkossa järjestetään erilaisia konsertteja. Lisätietoa saa sivuilta www.sastamalanseurakunta.fi/pyhaolavi.
Tuhkasta noussut – Tyrvään Pyhän Olavin kirkko sekä Kuutti Lavonen – Osmo Rauhala – Tyrvään Pyhän Olavin kirkon luonnokset Kansallismuseossa 12.9. saakka. Museo avoinna ti klo 11–20, ke–su klo 11–18. Liput maksavat 7 ja 5 e, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi.
Yhteistyö tuotti tulosta
Museoviraston tehtävänä oli Pyhän Olavin kirkon jälleenrakentamisen suunnittelu ja neuvonta. Museoviraston rakennuskonservaattori Olli Cavén oli mukana jo pyhäkön ensimmäisessä korjaamisvaiheessa. Seurakunta nimittäin oli tilannut hänet tekemään kirkon täydellisen kunto- ja vauriokartoituksen vuonna 1993. Näistä tutkimuksista oli valtavasti apua myöhemmin.
– Kun tulipalo tuhosi kirkon, oli paanukaton rakentaneille talkoomiehille heti selvää, että kirkko rakennetaan uudestaan. Ilman heitä tämä ei olisi onnistunut, Cavén sanoo.
– Tämä on ollut minulle rakas kohde, kestihän työ kaikkiaan seitsemän vuotta. Siihen kuului myös talkoolaisten opastaminen paanujen veistämisessä. Veistin itsekin 250 paanua.
Talkoolaisia oli vuosien mittaan 1 200 ympäri Suomea. Sastamalasta tuli talkoolaisten ydinjoukko, joka hallitsi vanhat puunkäsittely- ja veistotaidot. Mukana oli myös Ikaalisten ja Tyrvään käsi- ja taideteollisuuslaitosten opiskelijoita. Lisäksi Tampereen teknillisen korkeakoulun rakennusgeologian laboratorio oli kehittämässä korjauslaasteja.
Arkkitehti Ulla Rahola suunnitteli kirkon sisätilat. Tarjouskilpailuun osallistuneiden arkkitehtien oli kerrottava, miten he korjaisivat tuhoutuneen kirkon, ja Raholan vastaus miellytti raatia eniten.
– Ehdotin kirkon sisätilan maiseman palauttamista niin, että sen korjauksessa näkyisi myös oman aikamme muotokieli. Alttarialue, saarnatuoli, lehterit ja katto säilyivät samantyyppisinä kuin aiemmin, mutta esimerkiksi penkkeihin tehtiin uusi rakenne.
Kaikki sisätilojen pinnat höylättiin härkähöylällä. Tilojen yksityiskohtien suunnitteluun osallistuivat myös rakennusmiehet. Paikkakunnan seppä teki kynttilänjalat alttarille ja saarnatuoliin.
– Hyvällä talkooporukalla oli rakentamisessa korvaamaton merkitys. Taiteilijoiden kanssa puolestaan käytiin luonnosvaiheessa erittäin kiinnostavia keskusteluja, Rahola kertoo.
– Tämä oli pitkä ja monipolvinen ja ennen kaikkea mukavan hidas projekti, mikä on nykypäivänä harvinaista. Pyhän Olavin kirkkoa voi todella kutsua vuorovaikutuksen kirkoksi, kuten arkkipiispa Kari Mäkinen on tehnyt.
Tuhopolton jälkeen. Pyhän Olavin kirkon korjaustyöt kestivät useita vuosia.
Jaa tämä artikkeli: