Kirkko on vertaisten valtakunta
Espoon seurakuntien tiloissa kokoontuu viikoittain satoja vertaisryhmiä, joissa samassa elämäntilanteessa olevat pääsevät jakamaan kokemuksiaan. Ryhmien pyörittämisestä vastaavat seurakuntien ohella myös monet yhdistykset.
Uusia ryhmiä syntyy tarvittaessa. Vaikka seurakuntien työntekijät kuuntelevat maailmaa avoimin korvin, kannattaa heille myös suoraan sanoa, mitä nyt tarvittaisiin. Tapiolassa alkava ryhmä työnsä menettäneille on tästä hyvä esimerkki.
Sururyhmä on tyypillinen vertaistukiryhmä. Kokoontumisissa ei tarvitse miettiä, että jaksavatkohan muut enää kuunnella pohdintojani.
Elämäntilannetta eletään yhdessä läpi. Puhuminen ja toisten kohtaloiden kuuleminen hoitaa. Ryhmän jäsenet sekä saavat tukea, että tukevat toisiaan. Koulutetut ohjaajat huolehtivat siitä, että monenlaisia tunteita sisältävä prosessi etenee tasa-arvoisesti ja hallitusti. Hyvin ohjatussa ryhmässä on turvallista olla.
Vertaistuki on tärkeää. Sen ohella tarvitaan myös eri elämäntilanteissa olevien kohtaamista. Yhteiskunnassa näyttää olevan vallalla, että kaikki tavallisesta poikkeava eristetään omaksi saarekkeekseen. Läheisensä menettäneet tietävät, että ihmiset eivät aina tiedä miten olla surevan kanssa.
Helpointa on silloin ohittaa toisen suru – pahimmillaan vastaantulija vaihtaa toiselle puolelle katua kohtaamiselta välttyäkseen. Samoja kokemuksia on myös työttömäksi jääneillä.
Elämän ilmiöitä: sairautta, surua, eroprosesseja, yksinhuoltajuuden kysymyksiä, työttömyyttä, vammaisuutta tai mielenterveysongelmia ei saa luovuttaa vain vertaisryhmien asiaksi.
Kirkon ydinsanomaan kuuluu se, että toisen ihmisen asia on minunkin asiani. Elämäntilanteesta ja sen hallinnasta riippumatta olemme elämän edessä samaa joukkoa, vertaisia.
Yhteiskunnasta tulee terveempi ja armollisempi, kun ymmärrämme, että ihmiselämässä nyt vain sattuu yhtä ja toista. Jos maailma tuntuukin luhistuvan, energiaa ei tarvitse tuhlata julkisivun ylläpitämiseen, vaan kysymyksensä voi jakaa toisten kanssa.
Elämän rikkaus syntyy erilaisuuden tuntemisesta ja siihen osallistumisesta. Ihmisinä olemme samaa vertaisryhmää kaikki tyynni.
Urpu Sarlin
Jaa tämä artikkeli: