Kirkko säilyttää jäsenensä vain pysymällä opissaan
Kirkon jäsenmäärän laskusta on puhuttu viime vuosina aktiivisesti ja etsitty syitä sille, miksi kirkon suosio varsinkin nuorten parissa laskee jatkuvasti.
Kirkosta eronneiden joukossa on paljon sellaisia ihmisiä, joille kirkon opetus tai kristinusko ylipäätään ei merkitse mitään ja myös sellaisia, jotka ovat pettyneitä kirkon opin epäselkeyteen ja siihen, kuinka kirkon linjasta vaikuttaa olevan näkemyksiä yhtä paljon kuin on pappeja.
Huolestuttavan suuri osa kirkon papistosta ja teologeista ei usko kirkon keskeisiin oppeihin tai pidä niitä tärkeinä. Valistuksen arvot ovat tehneet tehtävänsä teologiassakin, ja kirkon oppia halutaan uudistaa entisestään poistamalla kaikki sellaiset asiat, jotka eivät ole rationaalisia ja järjellisiä. Mikäli tiukan rationaalisuuden vastaiset asiat, kuten Jeesuksen jumalallisuus, ylösnousemus ja syntien anteeksi antaminen, kielletään ja poistetaan kirkon opetuksesta, kristinuskosta ei jää jäljelle kuin epämääräinen kasa eettisiä ja moraalisia arvoja. Jäljelle jäänyt ei ole ainakaan kristinuskoa vaan löyhää filosofiaa, jossa kaikki voivat uskoa mitä hyvänsä.
Rationaalisuuden ja järjen kriteerit ovat vaihtuneet ihmiskunnan historian aikana ja nykyiset näkemykset tuskin jäävät viimeisiksi. Tuleekin siis pohtia, pitääkö nykyisen näkemyksen rationaalisuudesta ja siitä, mikä on järjellistä, mennä kirkon perinteen, opin ja Raamatun edelle vai tulisiko perinteistä uskoa kunnioittaa ja noudattaa, vaikka se ei kykenisikään täyttämään kaikkia rationaalisuuden ja järjellisyyden kriteerejä. Mikäli luterilainen kirkko ei kykene pidättäytymään jonkinlaisessa johdonmukaisuudessa ja perinteisessä kristillisessä opissa, yhä suurempi osa jäsenistöstä tulee kulkemaan kohti uloskäyntiä.
Pasi Riepponen
teol. yo, Helsinki
Jaa tämä artikkeli: