Kirkko tarvitsee lapsia

Kirkko tarvitsee lapsia

Kiitän Seppo Simolaa pääkirjoituksestaan Kummin kaa (K&k 28.5.) mitä tähdellisimmän asian esille tuomisesta. Näitä asioita olen itsekin tykönäni miettinyt 11-vuotiaan lapsen kummina. Ilman muuta kummin tehtävä on haastava. Siihen on hyvä saada tukea ja virikkeitä monistakin lähteistä ja luonnollisesti erityisesti kirkon ja seurakunnan taholta.

Jeesuksen sanoman mukaisesti lapset jos ketkä ovat erityisasemassa Jumalan seurakunnassa. Mielestäni kirkon piirissä kummius käytännön kristillisenä asiana olisi jatkuvasti pidettävänä vireillä, niin että asianomaisille olisi aina jotakin tarjottavaa, mihin he – kummit ja kummilapset – voisivat tarttua myös arjessa, vaikka vain yhdessä käymällä kirkon tai seurakunnan tiloissa tai niissä tai niiden ulkopuolellakin järjestettävissä toimintamuodoissa ja tapaamisissa.

Vietän paljon aikaa Keski-Euroopassa. Saksassa olen pannut merkille, miten mielestäni monissa kirkoissa lapset huomioidaan paremmin kuin Suomessa. Esimerkiksi kirkossa voi olla oma nurkkaus lapsille tuoleineen ja pöytineen. Siinä he voivat katsella ja lukea kirjoja tai piirtää ja askarrella. Joissakin kirkoissa on myös esillä lasten tai nuorten näyttelyitä. On myös tapana, että kirkkovuoden aikana kastetut lapset tuodaan yleisesti kirkon tilassa esille kuvin, nimin ja pienin onnentoivotustervehdyksin kehyksessä, mikä saattaa olla puun tai Nooan arkin muotoinen.

Markku Jousimo

Jaa tämä artikkeli: