Kirkko vapauttaa arjesta
Ghanassa varhaisen sunnuntaiaamun jumalanpalvelus on yltäkylläistä värijuhlaa.
Teksti Kukka Ranta
Kuvat Meeri Koutaniemi
Ghanassa uskonto on läsnä kaikkialla. Hyvin voisi sanoa, että maa on maailman Jeesus-ystävällisimpiä paikkoja. Siltojen alukset ja lyhtypylväät on peitetty gospel-konserttien julisteilla, ja kadun puinen grillihökötys on nimetty ”ihana Jeesus”. Ohi sujahtaa Jeesuksen veri -taksi, takana tervetulleeksi toivottaa Ylistä Jumalaa -parturi.
Länsi-Afrikassa sijaitsevassa 24 miljoonan asukkaan maassa valtaosa väestöstä on kristittyjä, joko helluntailaisia, protestantteja tai katolilaisia. Kirkko on hyvin tärkeä sosiaalista elämää rytmittävä tapakulttuurin pyhäkkö. Erityisesti naisille kirkossa käynti on keino päästä irti kodin arjesta – ulos vaimon velvollisuuksista.
Sunnuntaiaamuisin perheet pynttäävät parhaimmat päälleen. Ihmiset kulkevat juhla-asuissaan hitaasti kohti kirkkoa tropiikin aamuauringon paahteessa. Enemmistö kirkkokansasta on naisia lapsineen. Tuuheiden peruukkien kiharat on kiinnitetty glitterpinneillä, kultarenkaat roikkuvat korvissa ja helyt kaulassa. Pikkupoikien ja aikamiesten lakeerikengät säihkyvät puunattuina.
Ystävien, sukulaisten ja naapurien tapaaminen vahvistaa yhteenkuuluvuutta, papin sanat ohjaavat arjen valinnoissa ja kuorossa laulaminen vapauttaa huolista.
Alberta Mana-Esifunn, 25, on ammatiltaan hius- ja meikkitaiteilija. Vaatteiden valinta riippuu päivän tilaisuudesta.
Parhaillaan kirkossa on Albertan sedän häät, ja hän on pukenut ylleen Länsi-Ghanan Enchin alueen ”kuninkaallisen” asun, josta hänen suku on kotoisin. Materiaali on perinteinen ja hyvin arvokas käsin kudottu kente-kangas. Violetti väri on valittu maun mukaan, myös Albertan kynnet ja kulmakarvat on värjätty sävysävyyn.
Alberta käy kirkossa joka sunnuntai, kuten suurin osa ghanalaisista.
Patricia Teyem, 32, työskentelee pitopalvelualalla ja käy säännöllisesti kirkossa. Patrician asuvalintaan vaikuttaa ennen kaikkea päivän sää sekä paikka, johon hän on menossa.
– Tänään on erityisen kaunis päivä, ja valitsin tämän oranssin asun siskoni häihin. Nämä värit tekevät minun oloni valoisaksi. Useimmiten käytän kirkkovaatteissani keltaista ja oranssia, joskus myös merensinistä.
– Mutta joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai kirkkoon tulee laittaa valkoista, koska silloin kirkossa jaetaan leipä ja viiniä.
Esi Amoah, 24, on saanut nimensä ghanalaiseen tapaan viikonpäivän mukaan. Esi syntyi sunnuntaina, päivistä parhaimpana. Vaatteet hän valitsee riippuen päivästä.
– Nyt päälläni on kuoroasu, jota pidän yleisimmin kirkossa. Tämän kaavun alla käytän kuitenkin omia vaatteitani.
– Harjoittelen kotikirkossani joka torstai ja lauantai, ja arkena käytän farkkuja ja toppia. Sunnuntaisin laulan kirkkokuorossa ja silloin puen ylleni kuoroasun.
Perjantaisin Esi kantaa yllään aina afrikkalaista asua yleisen ghanalaisen tavan mukaan.
Kingsley Owusu Anom, 26, hoitaa työkseen asiakassuhteita pankin luottopuolella. Vapaa-aikansa hän on omistanut Jumalalle.
– Jumala on ainut, mitä minulla on, siksi antaudun hänelle. Käyn vähintään kolme kertaa viikossa kirkossa. Maanantaisin järjestämme nuorisotapaamisia ja keskiviikkona opetamme uskonnollisia aiheita aikuisväestölle.”
Owusu on kotikirkkonsa nuorisopresidentti ja toimii sihteerinä metodistikirkon johtajien tapaamisessa. Päällään hänellä on Trinity Methodist Society -kirkon 70 nuorisojäsenen tunnuspaita, jota käytetään joka vuoden ensimmäisenä sunnuntaina, tai kun joku jäsenistä menee naimisiin. Lisäksi joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina Owusu laittaa ylleen valkoisen kauluspaidan ja tummat suorat housut sekä solmion.
Jaa tämä artikkeli: