Kirkko vihertyy

Kirkko vihertyy

Ympäristödiplomi herättää kiinnostusta maailmalla.

Teksti Heidi Rautionmaa
Seurakunnissa ympäristövastuu näkyy selkeimmin niiden sitoutumisessa kirkon ympäristöjärjestelmään, Kirkon ympäristödiplomiin. Sellainen on ollut myös Helsingin seurakuntayhtymällä vuodesta 2005 alkaen. Järjestelmä kiinnostaa maailmalla sen laaja-alaisuuden vuoksi.

Helsingin seurakuntayhtymän ympäristöasiantuntija Elina Hienonen ja ympäristö- ja hautaustoimen assistentti Heta Kiiski esittelivät ympäristöjärjestelmää kesällä Kirkkojen Maailmanneuvoston Vihreiden kirkkojen seminaarissa Sveitsissä.

Kirkkojen ympäristötyössä on suuria eroja.

– Meillä on systeemi, jonka pohjalta olisi helppo toimia kattavasti. Joillakin kirkoilla on paljon erilaista toimintaa, mutta se on kontrolloimatonta, Elina Hienonen sanoo.

Suomen kirkon ympäristödiplomi herätti Sveitsin seminaarissa niin laajaa kiinnostusta, että naiset lupasivat toimittaa Kirkon ympäristödiplomin käsikirjan pääkohdista englanninkielisen käännöksen ekumeeniseen ja kansainväliseen käyttöön sekä osallistua vihreiden kirkkojen sertifioinnin edistämistyöhön.

Ympäristödiplomissa huomioidaan muun muassa seurakuntien jätehuolto, siivous, leirikeskukset, toimistot, hautausmaat, metsänhoito ja ympäristökasvatus.

– Diplomin saadakseen seurakunnan on laitettava ympäristöasiat vähintään kohtuulliseen kuntoon ja sitouduttava jatkuvaan kehittämiseen. Ne laskevat myös kirkon luomalla laskurilla hiilijalanjälkensä ja laativat suunnitelman sen pienentämiseksi, kertoo yhteiskuntatyön sihteeri Ilkka Sipiläinen Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön keskuksesta.

Helsingin seurakunnissa on viime aikoina etsitty ratkaisuja erityisesti rakennusten energiankulutuksen vähentämiseksi. Vaikka Elina Hienonen kehuu kirkon ympäristödiplomijärjestelmää hyväksi työkaluksi, hän on jäänyt kaipaamaan asian sisäistämistä laajemmin.

– Ympäristöajattelun tulisi leikata läpi kaikkea olemista ja sen kristillinen perusta tulee sisäistää, Hienonen muistuttaa.

Seurakuntien järjestämät niin sanotut vihreät rippikoulut ovat hyvä esimerkki konkreettisesta ympäristötyöstä. Tänä vuonna päättyvä kirkkohallituksen, Nuorten Keskuksen ja WWF:n Vihreät riparit -yhteistyöhanke pyrkii paitsi lisäämään suomalaisnuorten ympäristötietoisuutta myös vähentämään leirien hiilijalanjälkeä.

Paavalin seurakunnan vihreällä rippileirillä isosena ollut Norah Hamad piti tärkeänä keskusteluja, jotka käsittelivät kuluttamista ihannoivaa maailmankuvaa. Hän toivoo, että vihreät valinnat näkyisivät arjessa muun muassa ruokavalintoina. Leirillä vietettiin joka toinen päivä kasvisruokapäivää.

– Vihreillä ripareilla tarjoamme nuorille mahdollisuuden ajatella asioita uudesta näkökulmasta. Kirkko toteuttaa ympäristökasvatusta, koska se kuuluu kirkon olemukseen. Kaikki perustuu luotujen pyhyyteen, Paavalin seurakunnan pappi Tuuli Aitolehti sanoo.

Kristillisessä ympäristökasvatuksessa on tärkeää ohjata tekoihin luonnon hyväksi, mutta vielä olennaisempaa on välittää kristillinen maailmankatsomus luomakunnan varjelemiseen, josta toiminta lopulta pohjautuu.

Ensi vuoden tammikuussa ilmestyy Vihreät riparit -kirja, johon parhaillaan kerätään ripareiden kokemuksia ja käytänteitä.

Vihreitä rippikouluja järjestettiin viime vuonna lähes kuusikymmentä. Tänä vuonna tavoite on ollut 200 ja ensi vuonna tavoitellaan 400 vihreää riparia. Helsingissä esimerkiksi Malmin ja Oulunkylän seurakuntien riparit ovat jatkossa vihreitä ripareita.

Jaa tämä artikkeli: