Uutta sisältöä. Kirkkodraaman historiaa tutkinut Mia Pätsi toivoo, että myös tavalliset teatterit ottaisivat kyseisen esitysmuodon ohjelmistoonsa.
Kirkkodraamakin on teatteria
Mia Pätsin mielestä kirkkodraamaa pitäisi tehdä Suomessa enemmän.
Katolisissa maissa monet kristilliset juhlapäivät ovat suosittuja, lähes karnevaalityyppisiä kansanjuhlia, joissa kristillinen sanoma herää eloon teatteritaiteen keinoin. Suomessakin pääsiäisajan kärsimysnäytelmät ovat kasvattaneet suosiotaan.
– Miksi meillä ei ole juuri muuta kuin Via Crucis – Ristin tie, kysyy näyttelijä ja teatteri-ilmaisun opettaja Mia Pätsi.
Hän harmittelee, että Suomessa tehdään kirkkodraamaa vain vähän ja pienillä budjeteilla, useimmiten harrastajavoimin.
– Kirkkodraama on parhaimmillaan sekä tekijöille että katsojille eheyttävä kokemus ja tuo arkeen elämyksellisyyttä. Draama toisi lisää väkeä lähes tyhjiin kirkkoihin, Pätsi sanoo.
Arvostuksen ja aseman nostaminen olisi Pätsin mukaan suomalaiselle kirkkodraamalle tärkeää.
– Suomessa on vain yksi virassa oleva kirkkoteatteriohjaaja, Jouni Laine. Myös tavalliset teatterit voisivat ottaa kirkkodraamaa ohjelmistoonsa, sillä se on teatteria siinä missä mikä tahansa muukin teatterimuoto.
Kirkkodraaman historiasta on kirjoitettu suomen kielellä hyvin vähän. Kattavaa yleisesitystä ei ollut ennen viime syksyä, jolloin Mia Pätsin kaksiosainen teos Pyhimykset teatterissa, näyttelijät kirkossa ilmestyi. Pätsi on kirjoittanut teokset paitsi kirkkodraamasta kiinnostuneille myös kaikille, joita kiinnostaa historian, musiikin ja teatterin yhteys.
– Omassa koulutuksessani kirkkodraamasta ei puhuttu juuri mitään, Tanskassa näyttelijäksi ja Teatterikorkeakoulussa teatteri-ilmaisun opettajaksi opiskellut Pätsi toteaa.
Hän kirjoitti vuonna 2010 Näyttelijän tekniikoita -tietokirjan, jonka lähdemateriaalissa tuli usein esille maininta siitä, miten keskiajalla kirkko kielsi teatterin esittämisen ja ryhtyi tekemään teatteria itse.
– Halusin tutkia aihetta tarkemmin. Yllätyin erityisesti siitä, miten paljon kirkkodraamaa on tehty kautta aikojen. Välillä soitto, laulu tai tanssi kiellettiin, mutta esittävyyden näkökulma on aina ollut mukana kirkoissa tehdyssä draamassa.
|
Rahaa, aikaa tai vaivaa ei ole säästelty. Esimerkiksi Espanjassa rakennettiin 1400-luvulla katoliseen kirkkoon vinssi, jonka avulla laulavat ja soittavat näyttelijät laskettiin kirkkosaliin katonrajasta.
– On merkittävää, että luterilaisesta näkökulmasta usein vanhoillisena pidetyssä katolisessa kirkossa on kukoistava kirkkodraamaperinne, joka tarjoaa vahvoja elämyksiä, Pätsi sanoo.
Kirkkodraaman ajatellaan rantautuneen Suomeen 1960-luvulla. Pätsi uskoo kirkkodraamaperinteen kukoistaneen Suomessa jo keskiajalla.
– Kirjallisia lähteitä on vähän, mutta miksi ihmeessä kirkkodraamaa ei olisi tehty Suomessakin jo keskiajalla. Olimmehan silloin osa Ruotsia, jonne esitysmuoto tuli Keski-Euroopasta.
Kaksiosaisen tietokirjansa ensimmäisessä osassa Pätsi valottaa pyhän käsitettä kansanperinteessä ja taiteessa sekä avaa lukijalle kirkkodraaman kehityskaarta Jerusalemin ja Syyrian kautta Etelä- ja Keski-Eurooppaan 1900-luvun alkuun asti.
Toinen osa keskittyy Pohjoismaiden, etenkin Tanskan ja Ruotsin, kirkkodraaman historiaan. Teoksessa saavat puheenvuoron myös Pätsin haastattelemat neljä 2000-luvun merkittävää uuden polven suomalaisohjaajaa, Jouni Laine, Mikko Lampi, Timo Sinivuori ja Miira Sippola, jotka ovat tehneet kirkkodraamaa, kristillistä teatteria tai uskonnosta vaikutteita saaneita esityksiä.
Uskonnon yhteys teatteriin on kiehtonut Mia Pätsiä pitkään. Opiskellessaan näyttelijäksi Tanskassa 1990-luvun alussa hän tutustui japanilaiseen noo-teatteriin ja on yksi harvoista Suomessa noo-teatteria ohjanneista ja esittäneistä ammattilaisista.
– Noo-näytelmät ovat aina uskonnollisia näytelmiä, joissa hyvä voittaa pahan. Noo-perinteessä laulu ja tanssi sulautuvat yhteen niin, ettei katsoja hahmota, mistä laulu alkaa ja mihin liike päättyy, Pätsi kuvailee.
Monipuolinen esiintyminen niin laulamalla, näyttelemällä, tanssimalla kuin runoja lausumalla oli Pätsille mieluisaa jo lapsena Pudasjärvellä Pohjois-Pohjanmaalla. Kirjoittaminen oli myös sydäntä lähellä, ja sanomalehti Kalevan julkaisemat Pätsin kirjoittamat runot toivat kaivattua lisäansiota opiskeluaikana.
– Mitä enemmän perehdyn kirkkodraamaan, sitä enemmän innostun ajatuksesta tehdä keskiaikainen mutta sanomaltaan moderni esitys musiikin, tanssin ja laulun ammattilaisten kanssa.
Yksi tämän kaltainen esitys Pätsillä on jo valmiina. Hän on ohjannut ja dramatisoinut neljälle naisesiintyjälle musiikkinäytelmän 1600-luvulla eläneen Mathias Salamniuksen kalevalamittaisesta runodraamasta. Esitys on nimeltään Ilo-Laulu Jesuxesta.
– Olisi mukava kiertää tällaisen esityksen kanssa eri puolilla Suomea, Pätsi suunnittelee.
Lisätietoja: www.miapatsi.com.
Pyhimykset teatterissa, näyttelijät kirkossa I ja II -kirjoja voi tilata kaikista nettikirjakaupoista.
Jaa tämä artikkeli: