Kirkkodraamatutkimus on tuttua
Dosentti Pentti Paavolainen ei ole nähtävästi lukenut kirjoittamiani tietokirjoja Pyhimykset teatterissa, näyttelijät kirkossa, Osa I–II. Päivi Arvosen lehtiartikkelia (K&k 21.1.) on vaikea nähdä Paavolaisen esittämästä näkökulmasta. Siinä todetaan vain, että Suomessa on kirjoitettu vähän vastaavaa, yhtä kattavaa yli 2 000 vuoden syväluotausta.
Paavolainen väittää, ettei tietokirjoissani olisi käytetty akateemisia tiedonhaun välineitä, tai etten olisi tietoinen tähänastisista kotimaassa tehdyistä kirkkodraaman tutkimuksista. Akateemiselle lukijalle selviäisi helposti kirjani lähdeviittauksista, että asiasta ansiokkaan väitöskirjan tehneen Lilja Kinnunen-Riipisen lisäksi sitä ovat kotimaassa tutkineet monet muutkin, kuten Maija Pesonen-Kareinen, Jouni Laine, Johanna Porkola, Sari Aalto & Tarja Turpeinen sekä Olli Seppälä. Ulkomailla kirkkodraamaa on tutkittu laajemmin jo kauan. Paavolaisen epäilemästä työtapaturmasta ei siis ole kysymys.
Tietokirjani eivät ole kirjoja Via Crucis -esityksistä, vaikka ne ovatkin Suomen mittakaavassa upeita spektaakkeleita. Samankaltaisia satsauksia me kirkkodraaman tekijät toivomme myös muualle Suomeen.
Suosittelen lämpimästi, että Paavolainen lukee kaksiosaisen tietokirjani ja jatkaa sen jälkeen asiapohjaista keskustelua aiheesta. Suosittelen myös osallistumaan Järvenpään seurakuntaopiston järjestämään Usko, Toivo, Taide -tapahtumaan 11.–12.4.2015. Siellä nähdään eri puolilla Suomea tehtyjä kirkkodraamaesityksiä.
Mia Pätsi
Jaa tämä artikkeli: