Kirkkohan on jo jalkautunut
Jorma Hentilän haastattelu (K&K 28.1.) oli mielenkiintoinen, mutta myös hämmentävä. On surullista, että jopa valtuustotasolla tietämys kirkon todellisuudesta on näin ohut. Vai miten on ymmärrettävä vanha menneen ajan klisee siitä, että kirkon on mentävä ulos virastoista ja kirkkosaleista sinne, missä ihmiset ovat. Sitähän kirkossa on tehty jo vuosikymmenet.
Mitä muuta kuin jalkautumista ihmisten luo ovat esimerkiksi sellaiset merkittävät työmuodot kuin perheneuvonta, sairaala-sielunhoito tai erityisnuorisotyö; puhumattakaan siitä, että joka viikko paikallisseurakuntien työntekijät jalkautuvat alueensa sairaaloihin, vanhainkoteihin ja oppilaitoksiin. Sekä papit että diakoniatyöntekijät tekevät runsaasti kotikäyntejä, joissa paneudutaan yksittäisen ihmisen senhetkiseen elämäntilanteeseen. Näistä ei vain revitä otsikoita.
Mikä tekee diakoniatyöstä pyyteettömän verrattuna muihin työmuotoihin? Diakoniatyötä tekevät palkatut viranhaltijat niin kuin muitakin kirkon töitä. Eikö jumalanpalvelusten toimittaminen ole yhtä pyyteetöntä? Pyyteetöntähän on vain työ, josta ei pyydetä eikä saada palkkaa. Sitä kutsutaan vapaaehtoistyöksi.
Leila Mäkipentti
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: