Vartiokylän kirkkoherranvaali herättää keskustelua vaalitavan mielekkyydestä. Myös tuomiokapitulin tapaa asettaa ehdokkaat paremmuusjärjestykseen on ihmetelty. Kuva: Sirpa Päivinen
Kirkkoherranvaalissa on outoja kiemuroita
Kirkkoherraksi on Helsingissä lähes mahdotonta päästä ylimääräiseltä vaalisijalta. Naisia hakee vain vähän.
Pari viikkoa sitten Vartiokylän seurakunnassa käytiin kirkkoherranvaali, jonka voitti Jukka Pakarinen. Hän sai 166 ääntä. Ylimääräisellä vaalisijalla ollut Timo Ryhänen sai kuitenkin vaalissa eniten kannatusta eli 569 ääntä. Jotta Ryhänen olisi tullut valituksi, hänen olisi pitänyt saada kymmenen prosenttia kaikkien vaalissa äänioikeutettujen äänistä ja puolet kaikista annetuista äänistä.
Jälkimmäinen ehto toteutui. Jotta myös ensimmäinen olisi täyttynyt, hänen olisi pitänyt saada vielä liki saman verran ääniä lisää. Isossa kaupungissa tämä on käytännössä mahdotonta, koska vaalit kiinnostavat vain pientä osaa seurakuntalaisista. Vartiokylässä äänesti 9,2 prosenttia äänioikeutetuista, mikä oli helsinkiläisittäin paljon.
Ylimääräiseltä vaalisijalta ei ole tullut valituksi Helsingin hiippakunnassa kukaan ainakaan vuoden 1993 jälkeen. Kauniaisissa se taannoin onnistui, kun Mauri Vihko ponnisti tältä sijalta suomalaisen seurakunnan kirkkoherraksi.
Tuomiokapituli haastattelee hakijat
Kirkkoherranvaalin ehdokasasettelu tehdään karkeasti ottaen niin, että hiippakunnan tuomiokapituli julistaa paikan avoimeksi ja halukkaat voivat sitä hakea. He toimittavat kapituliin työhakemuksen, nimikirjaotteen ja itselleen eduksi katsomiaan liitteitä. Hakemukset käsittelee kapitulin seitsenjäseninen kollegio, jonka puheenjohtajana toimii piispa. Tuomiokapituli kutsuu hakijat haastatteluun.
Ehdokkaiden pätevyyttä puntaroidaan kuin mitä tahansa virkaa täytettäessä. Ensin kapituli pyytää seurakuntaa täsmentämään, mitkä ovat viran tarpeet. Sitten viran hakijan taitoja ja kykyjä arvioidaan tämän valossa.
Mahdollisuus ylimääräiseen vaalisijaan muotoutui 1700-luvulla
Vuonna 1739 annetun papinvaaliasetuksen mukaan tuomiokapitulin oli asetettava ehdolle kolme pappia, joista seurakunta tekee valinnan vaalisaarnojen jälkeen. Kuningas ei kuitenkaan ollut sidottu kapitulin tai seurakunnan ehdokkaaseen. Tämä perustui ajan käytäntöön, jonka mukaan kuninkaalle tehtävässä virkaehdotuksessa oli oltava kolme ehdokasta. Ehdollepanosta saattoi valittaa kuninkaalle ja anoa neljättä ehdokasta.
Kun vuoden 1869 kirkkolakia uudistettiin, F.L. Schaumanin komitea halusi luoda tasapainoa virantäytössä seurakunnan ja tuomiokapitulin kesken. Siksi komitea ehdotti, että seurakunta olisi voinut kutsua papin ilman vaalia ollessaan yksimielinen tai vähintään kolmen neljäsosan enemmistöllä.
Papisto vastusti ehdotusta, eikä se mennyt läpi. Sen tilalle tuli neljännen vaalisaarnaajan kutsumismahdollisuus. Hänen piti saada vähintään puolet seurakunnan äänimäärästä ja kolme neljäsosaa annetuista äänistä.
Harkinta perustuu kokonaisarvioon, joka muodostuu muun muassa työkokemuksesta, koulutuksesta, esimies- ja johtamiskokemuksesta sekä viran erityisistä tarpeista. Myös kirkon ulkopuolista johtajakokemusta arvostetaan. Lisäksi yliopistokoulutuksen rinnalle on nostettu myös muu koulutus ja ammattiosaaminen.
Kapituli tutkii ehdokkaiden kelvollisuuden virkaan ja asettaa kolme pätevintä vaalisijoille. Lisäksi tuomiokapituli toteaa, ketkä kelpoisia ylimääräiseksi ehdokkaaksi. Kymmenen seurakuntalaista voi halutessaan kutsua heidät ehdokkaaksi.
Kirkolliskokous pohtii vaalitapaa
Kirkolliskokous pohtii ensi kuussa kirkkoherranvaalin muuttamista välilliseksi vaaliksi. Tuomiokapitulin tekemästä ehdollepanosta luovuttaisiin.
– Tuomiokapituli antaisi seurakunnan kirkkoherran viran hakijoista lausunnon, sanoo ehdotusta valmistellutta työryhmää johtanut kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja.
Luottamushenkilöt äänestäisivät kirkkoherrasta seurakuntalaisten sijaan. Tarkoituksena on lyhentää ja yksinkertaistaa valintaprosessia. Näin esimerkiksi hakijan johtamistaitoja voitaisiin arvioida entistä paremmin.
Naisia alle viidesosa kaikista hakijoista
Vartiokylän kirkkoherraksi haki neljä ehdokasta, eikä yksikään heistä ollut nainen. Tällä vuosituhannella Helsingin hiippakunnan kirkkoherranvaaleissa on ollut ehdolla yhteensä 82 miestä ja 17 naista. Askolassa pidettiin kaksi vuotta sitten poikkeuksellinen kirkkoherran vaali, kun paikasta kisasi kaksi naista keskenään.
Miksi naiset eivät hae kirkkoherraksi? Tuomiokapitulin maallikkojäsen, toimittaja Sirkku Nyström arvioi, että naisilla voi olla tähän useita syitä.
– Naiset saattavat jättää hakematta jo perhesyistä, sillä kirkkoherran virkaan kuuluva hallinnollinen työ vaatii paljon aikaa. Myös itse hakuprosessi on aika vaativa. Naiset tuntuvat olevan tässä miehiä arempia. Luulen, että naiset eivät myöskään ole niin kunnianhimoisia kuin miehet, Nyström sanoo.
Jaa tämä artikkeli: