Kirkkopuolueet esiin kulisseista
Kirkkopoliittisten ryhmien linjaerot ovat suuria, mutta kirkolliset vaalit käydään sammutetuin lyhdyin. Kirkolliskokouksessa vaikuttaa neljä selkeää ryhmittymää.
Kirkkopoliittisten ryhmien linjaerot ovat suuria, mutta kirkolliset vaalit käydään sammutetuin lyhdyin. Kirkolliskokouksessa vaikuttaa neljä selkeää ryhmittymää.
Kirkko ei ole yhtä köyttä -yhdistys, vaan erilaisten pyrkimysten temmellyskenttä. Kirkkopoliittiset ryhmittyvät ovat kuitenkin perinteisesti kaihtaneet valokeilaan astumista. Ne jättävät mieluusti kertomatta, mihin ne tähtäävät seurakunta- tai kirkolliskokousvaaleissa.
Vallalla ovat olleet niin kutsutut yhteislistat, jotka kokoavat ehdokkaansa alueellisen, ei ohjelmallisen periaatteen mukaan.
Juuri käydyissä kirkolliskokousvaaleissa Muutoksen tekijät -verkosto eli uudistusmieliset ryhmät sekä kansankirkolliset ryhmät tekivät vaalityötä ohjelmallisesti.
Espoon hiippakunnassa näitä ryhmittymiä edustivat Kevään kirkko (uudistusmieliset) sekä Elävä kansankirkko (kansankirkolliset). Useiden muiden poliittisten tai kirkkopoliittisten ryhmien ehdokkaat asettuivat ehdolle yleislistoilta.
Konservatiivit pitivät pintansa
Helmikuussa järjestetyissä kirkolliskokousvaaleissa seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoista asemaa ajavan Tulkaa kaikki -liikkeen ympärille ryhmittyneet uudistusmieliset vahvistivat selvästi asemiaan. Muutoksen tekijät -verkostoon kuuluneilta vaalilistoilta valittiin yhteensä 19 edustajaa eri puolilta maata.
Konservatiivit pitivät kuitenkin melko hyvin asemansa, ja kirkolliskokoukseen valittiin monia selkeästi herätysliiketaustaisia ehdokkaita. Konservatiivit ottivat selkeän vaalivoiton erityisesti Tampereella, missä viisi kymmenestä kirkolliskokousedustajasta valittiin konservatiiviselta listalta.
Kuten neljä vuotta sitten, kansankirkollisesti ajattelevilla edustajilla on enemmistöasema myös uudessa kirkolliskokouksessa. Toiseksi suurimman edustuksen saivat konservatiivit, joihin lukeutuu muun muassa viidesläisiä ja Sleyn jäseniä. Kotimaa-lehden (23.2.2012) julkaiseman arvion mukaan konservatiiveihin lukeutuvia edustajia ja heitä lähellä olevia kirkollisen keskilinjan edustajia on yhteensä hieman yli kolmekymmentä.
Kirkon uudistajat ovat kuitenkin kuroneet Tunnustuskirkollisten etumatkaa kiinni ja ohittaneet lestadiolaiset, joilla on uudessa kirkolliskokouksessa 11 edustajaa. Heistä kahdeksan kuuluu vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen.
Ei virallisia puolueita
”Kirkkopuolueilla” ei ole ollut kehittyneitä puolueorganisaatioita – ei virallisia ohjelmatyöryhmiä, ei puoluekokousta, ei vaaleilla valittuja puoluejohtajia. Tässä suhteessa ryhmittymiä ei voi verrata poliittiseen puoluekenttään tai -organisaatioihin, jotka toimivat kunnallisessa tai valtakunnallisessa päätöksenteossa. Ryhmittymät eivät myöskään saa kirkolta puoluetukea.
Kirkolliskokous kokoontuu Turkuun kaksi kertaa vuodessa noin viikon mittaiseen työskentelyyn. Kirkolliset ryhmittymät eivät pidä kokousviikkojen aikana virallisia ryhmäkokouksia, mutta todellisuudessa ne vaikuttavat päätöksentekoon merkittäväksi. Selvien ajatuserojensa ja linjaustensa takia niitä voidaan nimittää jopa kirkkopuolueiksi.
Neljä vuotta sitten Kotimaa-lehti kaivoi esiin neljä ryhmittymää ja pyysi niiden pohjalta synnytettyjä ”puolueita” luonnostelemaan vaaliohjelmansa. Oheiset ”Kansankirkollisten”, ”Tunnustuskirkollisten”, ”Kirkollisten uudistajien” ja ”Vanhoillislestadiolaisten” ohjelmat eivät ole virallisia. Ne ovat muutaman silloisen ”puoluevaikuttajan”, pitkäaikaisten kirkolliskokousedustajien käsialaa, kuten myös puolueiden nimet. Kotimaa julkisti oheiset vaaliohjelmat kuvituksineen 13.12.2007. Ryhmät on esitelty suuruusjärjestyksessä.
Esse aloittaa 15.3. puheenvuorosarjan, jossa Espoon hiippakunnan uudet kirkolliskokousedustajat linjaavat tavoitteitaan.
Kansankirkolliset
Kirkko kehittyy ”kansalaisten” kirkoksi, yhteisöksi, johon on mielekästä kuulua ja jossa voi tuntea olevansa kotonaan. Kirkko rakentuu sen viran ja jäsenten yhteistoiminnalle kaikilla tasoilla. Se vaikuttaa myös yhteiskunnassa ja kehottaa jäseniään olemaan aktiivisia.
Kirkko vahvistaa kansalaisten perustietoa kristinuskosta tukemalla uskonnollista kasvatusta. Se on ennen kaikkea tarjolla pidetyn armon, ei vastaanotetun armon kirkko.
Kansankirkolliset perustavat Jumalan sanalle, joka nähdään Raamatussa aikasidonnaisena. Tulkinnassa peilataan jatkuvasti nykyaikaan. Kolmiyhteisen Jumalan työ nähdään tasapainoisesti ja kokonaisesti: Jumala on Luoja, Lunastaja ja Pyhittäjä. Tästä perustasta nousee erilaisuuden sietäminen ja kunnioittaminen.
Kansankirkolliset hyväksyvät sen, että kirkossa on erilaisia näkemyksiä homoseksuaalisuudesta. Kirkon ei tarvitse olla elämäntapoihin liittyvissä kysymyksissä yksimielinen.
Homoseksuaalisuudessa ei ole kysymys kirkon opista. Kansankirkkoon sopivat niin hyväksyjät kuin ne, jotka tuntevat homoseksuaalisuuteen kammoa. Kirkon viroissa on käytännössä sekä heteroita että homoja. Kirkolla ei ole erillistä viisautta elämäntapoihin ja ihmisten seksuaalisiin suuntauksiin liittyvissä kysymyksissä.
Jos kirkko ei saa luotua aukotonta teologista systeemiä diakonaatin perustaksi, voidaan lähestyä käytännöllisesti.
Ryhmä organisoituu hajanaisuudesta avoimiin verkostoihin yhteistyössä kaikkien kanssa. Se merkitsee profiilin korottamista ja samansuuntaisesti ajattelevien yhteen tulemisia.
Yhteistyö on vaikeinta herätyskristittyjen (tunnustuskirkolliset) kanssa.
Tunnustuskirkolliset
Kirkon on opetettava ihmisiä Jumalan sanalla uskon syntymiseksi heidän pelastuksensa tähden ilman yhteiskunnallisia laskelmia.
Kristinuskon perusteet ymmärretään niin kuin kristikunta on ne aina ymmärtänyt: Raamattu Jumalan sanana, vanhan kirkon uskontunnustukset, luterilaisen kirkon tunnustuskirjat. Kristinusko on ylivertainen moderneihin maailmankatsomuksiin verrattuna.
Raamattuteologian tulisi hallita kirkon opetusta ja toimintaa niin seurakunnissa kuin lähetystyössä. Kirkkolain laatimisen pitää olla sopusoinnussa kirkon tunnustuksen ja sille kuuluvan uskonnonvapauden kanssa. On pysyttävä kristillisen etiikan kannalla erityisesti seksuaalietiikan kysymyksissä.
Perinteistä virkakäsitystä edustavien pappien ja kristittyjen asema on korjattava. Kirkkoon on luotava järjestelmä, jossa perinteistä virkakantaa edustavat (naispappeuden torjuvat) voivat tulla vihityiksi, toimia pappeina seurakunnissa ja pitää jumalanpalveluksia ilman vainoamista. Samoin seurakuntalaisilla tulee olla mahdollisuus kokoontua ja päästä ehtoolliselle uskonvakaumuksensa mukaisesti, kun kyseessä ei ole harhaoppi.
Kuntavetoinen suurseurakuntamalli olisi purettava ja siirryttävä pieniin toiminnallisiin yksiköihin. Seurakuntaan kuulumisen sidonnaisuus asuinpaikkakuntaan on lopetettava. Henkilöseurakunnat mahdollisiksi.
Tunnustuskirkolliset pyrkivät kokoamaan eri kysymyksissä yhteen kaikki, jotka ovat huolestuneita kristinuskon säilymisestä tässä maassa.
Yhteistyö on mahdollista kysymyksestä riippuen kansankirkollisten ja vanhoillislestadiolaisten kanssa. Kirkolliset uudistajat ajaa monissa kysymyksissä vastakkaisia, kristinuskon pohjalta irtautuvia päämääriä.
Kirkolliset uudistajat
Kirkolliset uudistajat haluavat tehdä ohjelmallaan tietä Kristukselle.
Kirkollisen keskustelun ja päätöksenteon on oltava avointa. Kirkon on kasvettava lähimmäisenrakkauden ja oikeudenmukaisuuden yhteisöksi. Naispappien syrjiminen on lopetettava kaikissa seurakunnissa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat on ehdoitta toivotettava tervetulleiksi seurakuntien jäseniksi ja työntekijöiksi. Eronneiden, avoliiton valinneiden ja yksin elävien elämänratkaisuja on kunnioitettava.
Kirkon jäsenten on yhdessä jaettava aineellista hyvää oman maamme ja maailman köyhien kanssa. Eri tavoin ajattelevien kirkollisten ryhmien välille on rakennettava luottamusta ja sovintoa.
Kirkollisten uudistajien ohjenuorana on Kristuksen kutsu: ”Tulkaa minun luokseni kaikki...”, sekä kirkon keskeisimmät opilliset lähtökohdat. Raamattua tulkitessaan he kuuntelevat myös uusinta tietoa ja raamatuntutkimusta.
Uudistajat ajavat avoimuuden lisäämistä kaikkeen kirkon toimintaan ja erityisesti päätöksentekoon. He puolustavat naispappien oikeutta tehdä työtään joutumatta syrjityiksi, seksuaalivähemmistöihin kuuluvien työntekijöiden oikeutta olla kirkon virassa sekä parisuhteensa rekisteröineiden mahdollisuutta saada siunaus liitolleen.
Tukea näille asioille etsitään eri ryhmistä keskustellen, esittäen argumentteja ja etsien tukea eri ryhmistä. Useimmissa kohdissa yhteinen linja löytyy kansankirkollisten kanssa. Omasta hyvästä jakamisessa yhteisymmärrystä etsitään kaikkien, myös herätyskristittyjen, kanssa. Tavoitteena on kunnioittava suhde kaikkien kanssa ja yhteistyö niissä asioissa, joissa se on mahdollista.
Vanhoillislestadiolaiset
Kirkon tehtävänä on julistaa Sanaa, jakaa sakramentteja ja tehdä kristinusko tutuksi Suomen kansalle. Jos meillä ei olisi kansankirkkoa, sen tilalla olisi yhdistyskirkkoja kuten Yhdysvalloissa.
Kirkon tulee olla tunnustukseltaan luterilainen, mutta niin väljä, että erilaisuudelle on tilaa. Kirkon tehtävänä on muistuttaa kansalaisia ja esivaltaa oikeudenmukaisuuden, rehellisyyden ja ahkeruuden merkityksestä. Kirkon tulee puolustaa vähäosaisia ja rohkaista kansalaisia pitämään huolta omista lähimmäisistään. Samalla kirkko muistuttaa elämän päämäärästä, taivaasta.
Vanhoillislestadiolaiset sitoutuvat Raamatun mukaiseen luterilaiseen tunnustukseen. He tukevat ”sellaista ajattelua, jossa arvotonkin voi löytää armon”.
Kirkon talous-, kiinteistö- ja henkilöstöhallintoa joudutaan keskittämään suurempiin yksiköihin. Jumalanpalvelus- ja hartauselämään sekä sielunhoitoon ja diakoniaan liittyvä työ tulee säilyttää paikallisena.
Kirkossa tulee olla tilaa myös niille työntekijöille ja yhteisöille, jotka eivät hyväksy naispappeutta. Ristiriitoja ei pidä siirtää oikeuslaitoksen ratkaistavaksi. Vanhoillislestadiolaiset eivät kannata samaa sukupuolta olevien yhteiselämälle kirkollisia siunaamisia tai vihkimisiä.
Kirkkopoliittinen vaikuttaminen tapahtuu osallistumalla keskusteluun, ohjelmien rakentamiseen ja esitysten tekemiseen sovitussa järjestyksessä.
Talouteen ja hallintoon liittyvissä kysymyksissä ryhmä katsoo laajan yksimielisyyden mahdolliseksi. Kirkon oppia ja etiikkaa koskevissa ratkaisuissa yhteistä ajattelua löytyy sekä herätyskristillisestä ryhmästä että maltillisista kansankirkollisista.
Suurimmat erot löytyvät varmaankin kirkollisten uudistajien perusarvoista, mutta tuskin on ryhmää, jonka kanssa ei synny yhteistyötä ainakin joissakin kysymyksissä.
Jaa tämä artikkeli: