Vuosi sitten seurakuntavaaleissa Espoossa vaihtui yli puolet seurakuntien luottamushen­kilöistä. Vaalien äänestysprosentti on noussut viisissä vaaleissa peräkkäin. Seurakuntalaiset ymmärtävät, että kirkon ja seurakuntien pää­töksenteolla on merkitystä sekä koko kirkon  tulevaisuudelle että omalle lähiseurakunnalle. 

Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaa­li on välillinen. Kansa ei saa suoraan äänestää edustajiaan, vaan vaaleissa äänioikeutettuja ovat vaaleissa valitut luottamushenkilöt.

Välillisillä vaaleilla on ominaispiirteitä, jotka ovat tarkastelukulmasta riippuen joko myönteisiä tai kielteisiä.

Julkisen keskustelun vähyys tai puuttumi­nen on yksi välillisten vaalien ongelmallinen piirre. Kun äänestäjien määrä on vähäinen, ei oman ehdokkaan läpiviemiseksi tarvita laajaa kampanjaa. Riittää, että vaikutetaan vain juuri niihin, jotka saavat vaaleissa äänestää. 

Keskustelu käydään kulissien takana. Seu­rakuntalaiset eivät saa tietoa sen enempää eh­dokkaiden painotuksista kuin tärkeinä pitämi­ensä asioiden toteutumisesta vaaleissa ja sen jälkeisessä päätöksenteossa.

Välillisissä vaaleissa ratkaisevat valinnat teh­dään kabineteissa. Taito vaikuttaa oikeisiin henkilöihin ja keskittää äänet vaikuttavat rat­kaisevasti vaalin tulokseen. Espoon hiippa­kunnassa laadittiin edellisissä vaaleissa paljon alueellisia listoja ja oman paikkakunnan edus­tus kirkolliskokouksessa näytti nousevan eh­dokkaiden edustamien arvojen edelle niin pap­pis-­ kuin maallikkoedustajia valittaessa.

Seurakuntavaalien alla käydyssä kirkon yhteisessä vaalikampanjassa painotettiin sitä, että vaaleissa äänestämällä saattoi vaikuttaa koko kirkon tulevaisuuteen. Se toteutuu vain, jos kirkolliskokousvaalien tulos vastaa seura­kuntavaalien tulosta. Siitä ei välillisessä vaali­tavassa ole mitään takeita.

Pitkään luottamuselimissä istuneiden luot­tamushenkilöiden asiantuntemus ja kyky korostuvat välillisissä vaaleissa sekä kirkolli­sena asiantuntemuksena että taitona edistää oman taustaryhmän etua. Usein juuri he pää­sevät sanelemaan vaaliasetelman ja vaikutta­maan ratkaisevasti vaalien tulokseen. Se tuo kirkon päätöksentekoon sekä vanhoillisuutta että pitkäjänteisyyttä. 

Seurakuntavaalien tuoma suuri vaihtuvuus ei pääse vaikuttamaan kirkolliskokousvaalien tulokseen. Kirkkolaiva kääntyy vaikeassakin 

karikossa tuskastuttavan hitaasti.

Kaikkien etu olisi, että kirkolliskokousvaa­leihin mentäisiin mahdollisimman avoimes­ti ja julkisesti. Rakentavan julkisen keskuste­lun tuloksena saattaisi olla sellainen kirkollis­kokous, joka kykenisi sekä tarvittaviin uudis­tuksiin että säilyttämään kirkon sekä kirkkona että kansankirkkona. Huonot ja salamyhkäi­set vaaliasetelmat tuovat useimmiten huonon lopputuloksen.