Petri Laaksonen, Terhi Jormakka, Mikael Pentikäinen, Henna Virkkunen ja Kari Peitsamo keskustelivat kirkon tilanteesta pääkaupunkiseudulla.
Kirkon erimielisyyksiä ei tarvitse peitellä
- Kirkon suurin uhka on kirkko itse, se, että kirkko keskittyy puhumaan itsestään: omasta roolistaan, asemastaan ja tehtävästään. Silloin on vaarana, että kirkko näyttäytyy sisäänpäinlämpiävänä, arvioi Espoon piispa Tapio Luoma. Hän alusti tiistaina 13.5. Helsingin tuomiokirkossa keskusteluillassa, jossa tehtiin juuri sitä: puhuttiin kirkosta.
Luoma muistutti, että kirkolla on pääkaupunkiseudulla paljon mahdollisuuksia. Kirkko ei ole marginaalissa, vaan se näkyy katukuvassa ja kirkosta ja uskonnosta puhutaan. Kirkolla on myös vahvat henkilöstö- ja vapaaehtoisresurssit.
Ihmisillä saattaa Luoman mukaan olla myös epärealistisia odotuksia kirkkoa kohtaan. Hän kyseli, mistä ihanne ristiriidattomuudesta tulee.
- Yhteys ei merkitse tukahduttavaa harmoniaa tai riidattomuutta. Ihannekirkko on vain taivaassa. Miten pääsisimme pitämään esillä reaalikirkkoa? Luoma haastoi.
Liikenne- ja kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) arvioi, että ihmiset eroavat helposti kirkosta, jos eivät koe sen arvojen vastaavan omiaan. Aina ei muisteta, että kirkossa on monenlaisia kantoja.
- Ei ole ihan reilua, että protesti kohdistuu koko kirkkoon ja sen tekemään työhön. Samalla suuri osa ihmisistä kuitenkin odottaa, että kirkko auttaa heitä hädän hetkellä, Virkkunen sanoi.
Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja ja Keskustan eurovaaliehdokas Mikael Pentikäinen muistutti, että kirkko on ollut aina taisteleva kirkko ja myös sisäinen taistelu kuuluu sen olemukseen.
- Myös ulospäin saisi näkyä, että kirkossa saa olla eri mieltä, ja kirkon johtokin voisi näyttää erimielisyytensä.
Pentikäisellä oli myös konkreettisia ehdotuksia: kirkko voisi tuottaa sosiaalipalveluja ja pääkaupunkiseudulla pitäisi kokeilla henkilöseurakuntia.
Muusikko Petri Laaksonen kertoi unelmoivansa kansankirkosta, johon erilaiset ihmiset erilaisissa elämäntilanteissa voisivat kokea olevansa tervetulleita.
- Ei pidä väheksyä pientä ja epävarmaa uskoa. Jumalalle olisi syytä antaa tilaa.
Erilaisuuden kunnioittamista kaipasi myös projektipäällikkö Terhi Jormakka Kirkkohallituksesta.
- On sula mahdottomuus, että neljä miljoonaa jäsentä olisi kaikesta samaa mieltä. Meitä yhdistää Kristus, eivät mielipiteet.
Muusikko ja teologian ylioppilas Kari Peitsamo kertoi, että hänelle kirkko edustaa jatkuvuutta ja turvaa. Sen sanoma on ajankohtainen ilman päivittämistäkin.
- Me olemme kaikki syntisiä. Kirkko on sairaala, jonne voimme tuoda heikkoutemme.
Jaa tämä artikkeli: