Kirkon erityisasema ei aiheuta epätasa-arvoa
Mielipidekirjoituksessaan (K&k 5.2.) Pertti Oskala puolustaa kansalaisaloitetta, jonka tavoitteena on purkaa kirkon erityisasema. Kirkkoa ja sen toimintaa saa kritisoida, jos siihen on aihetta. Suosittelisin kuitenkin jokaista kirkkoa kritisoivaa selvittämään ensin perusfaktat.
Oskala väittää, että suurimmat kristilliset kirkkokunnat ovat ainoat aatteelliset yhdistykset, joihin ei tarvitse liittyä. Kyllä tarvitsee. Näihin kirkkokuntiin liitytään kasteen pyhän toimituksen kautta. Kasteessa lapsi, nuori tai aikuinen siunataan ja otetaan seurakunnan jäseneksi. Luterilaisuudessa kasteen jatkumona on rippikoulun yhteydessä suoritettava konfirmaatio, jossa konfirmoitava todistaa, että tahtoo itse kuulua seurakuntaan.
Oskala kirjoittaa, että kirkkokuntien jäsenmaksut kerätään veronkannon yhteydessä ja että tämän ”räikeän eriarvoisuuden” purkaminen ei tarkoittaisi uskonnon sisältöön puuttumista. Olen eri mieltä. Kristillisen alkukirkon ajoista lähtien kristittyjen tärkeimpiä velvollisuuksia on ollut vähäosaisista huolehtiminen. Kirkollisverossa ei ole kyse jäsenmaksusta vaan tämän velvollisuuden toteuttamisesta. Kirkollisveron kautta saadut varat mahdollistavat diakonien kotikäynnit vanhuksille, sairaalapappien ja AA-kerhojen kallisarvoisen toiminnan, päihteettömät nuorisotilat, lasten iltapäiväkerhot sekä monet muut yhteiskunnalle kallisarvoiset kirkon palvelut.
Elias Mustonen
teologian ylioppilas
Jaa tämä artikkeli: