Alppilan päiväkerhon pojat kirkon jumppasalissa. Kuva: Ilkka Kärkkäinen

Kirkon kerhoja on pidetty lapsille jo 70 vuotta

Seurakuntien varhaiskasvatuksessa juhlitaan 4.–9.4. Helsingissä seurakunnan kerhoihin pääsee tutustumaan avointen ovien päivinä.

• 31.03.2016 11:10
• Laura Koskelainen

Alppilan päiväkerhon pojat kirkon jumppasalissa. Kuva: Ilkka Kärkkäinen

Helsinkiläisten seurakuntien päiväkerhoissa käy yhteensä lähes tuhat lasta. Heistä valtaosa on kotihoidossa.

Ensi viikolla 4.-9.4. seurakuntien varhaiskasvatuksessa vietetään todellista juhlaviikkoa. Silloin juhlitaan sitä, että kirkossa on pidetty lasten kerhoja seitsemänkymmentä vuotta.

Seurakuntien varhaiskasvatusta ovat päiväkerhojen lisäksi perhekerhot, erilaiset lastentapahtumat ja pienten koululaisten iltapäiväkerhot. Juhlaviikolla eri seurakuntien päiväkerhoissa on avoimet ovet.

Oulunkylän seurakunnan lapsityönohjaaja Kirsi Satosalmi odottaa jännittyneenä, tuleeko seurakunnan avoimiin oviin ihmisiä. Ainakin lasten vanhemmat ja isovanhemmat on kutsuttu.

Päiväkerhoja toimii sekä Oulunkylän että Käpylän kirkoissa. Ryhmissä on 3–5-vuotiaita, ja he kokoontuvat kolmena päivänä viikossa. Oulunkylän kirkossa on samanaikaisesti kaksi ryhmää ja Käpylässä yksi. Avoimiin oviin voi tulla, vaikka ei tunne ketään kerholaista.

– Meillä on juhlaviikolla avoimet ovet jokaisena päivänä. Päivillä on vähän eri teemat. Maanantaina on musiikkia, tiistaina on Raamatun kertomus ja torstaina on hattujuhla, Satosalmi paljastaa.

Päiväkerhot ovat erilaisia

Oulunkylän seurakunnan kolmessa päiväkerhoryhmässä käy yhteensä lähes viisikymmentä lasta.

– Kirkko tulee helposti tutuksi, kun kerho kokoontuu kirkon tiloissa, Kirsi Satosalmi kertoo.

– Joskus kerholaiset käyvät tutustumassa kirkkosaliin.

Vaikka seurakunnan alueella asuu hyvin erityyppisiä perheitä, lapset ovat varsin samankaltaisia. He tulevat kerhoihin kävelymatkan päästä. Toisinaan lapset leikkivät ulkona ja oppivat siellä arvostamaan luontoa.

Eri seurakuntien päiväkerhot kokoontuvat vähän eri tavalla. Jotkut kerhot ovat kolmena päivänä viikossa, jotkut vain kerran viikossa. Kerhopäivien pituus vaihtelee puolestatoista tunnista kolmeen tuntiin. Joissakin ryhmissä on esimerkiksi vain kolmevuotiaita, toisissa taas eri-ikäiset ovat samassa ryhmässä. Jos kerhonohjaajia on kaksi, ryhmiä on helppo eriyttää.

Pedagogiikkaa on kirkastettu

Seurakunnissa lapset saavat laadukasta varhaiskasvatusta, jolla on kristillinen arvopohja.

– Kerromme lapsille Jeesuksesta ja Raamatun tapahtumista. Arvot näkyvät myös siinä, miten kohtelemme lapsia, Satosalmi kertoo.

Seurakuntien kerhossa kristinuskosta voi kertoa tietoisesti ja avoimesti. Viime vuosina seurakunnissa on kehitetty myös varhaiskasvatussuunnitelmia ja kirkastettu pedagogiikkaa. Kerhoissa ei kuitenkaan pidetä luentoja, vaan opetus on niin elämyksellistä kuin mahdollista. Seurakunnan varhaiskasvatuksessa tärkeintä on rakastava ja hyväksyvä ilmapiiri.

– Tärkeintä on kertoa, että lapsi on arvokas sellaisena kuin hän on, Satosalmi tähdentää.

Hänen mukaansa kerhot pyrkivät tuomaan perheille tukea kristilliseen kasvatukseen. Ne antavat kotihoidossa oleville lapsille kokemuksia isommasta lapsiryhmästä. Satosalmi on nähnyt, miten lasten sosiaaliset taidot kehittyvät kerhovuoden aikana. Kerhojen aikaan kotona oleva vanhempi saa myös pienen vapaahetken.

Helsingissä seurakuntien päiväkerhoissa käy noin tuhat lasta. Kuva: Ilkka Kärkkäinen.

Kerhokekkerit Temppeliaukion kirkossa

Helsinkiläisten seurakuntien suurin varhaiskasvatuksen juhla järjestetään lauantaina 9.4. Silloin on luvassa Iloa ilmassa – kerhokekkerit Temppeliaukion kirkossa. Se on lapsille ja perheille tarkoitettu juhla. Satu Sopanen ja Pekka Nyman vastaavat musiikista.

Juhlan ohjelma on rakennettu päiväkerhokerran pohjalta, eli siellä lauletaan ja leikitään. Kirkkoon mahtuu 700 ensimmäistä.

Oulunkylän seurakunnan kaikki kerholaiset ovat saaneet kutsun juhlaan, ja myös kaikki ohjaajat tulevat sinne.

Lapsityönohjaaja Kirsi Satosalmi koordinoi Oulunkylän seurakunnan kerhotoimintaa ja sijaistaa tarvittaessa lapsityöntekijöitä. Kuva: Sirpa Päivinen