Kirkon lähetysstrategialla ei ole vaikutusta käytäntöön
Suomen evankelisluterilaisen kirkon lähetysjärjestöt eivät näe kirkon lähetysstrategian tuovan muutoksia työhönsä. Helsingin ja Espoon hiippakunntien hiljattainen lähetysseminaari kokosi seurakuntien lähetystyöstä vastaavia työntekijöitä, vapaaehtoisia sekä kirkon lähetysjärjestöjen väkeä yhteen pohtimaan strategian vaikutuksia.
– Projektit jatkuvat ennallaan. Kansanlähetyksen työ keskittyy jo nyt niihin maihin, joissa kristillistä todistusta on vähän tai ei lainkaan, totesi Kansanähetyksen entinen Etiopian lähetti Ulpu Leino .
– Monet projekteista ovat saaneet ja saavat valtion kehitysaputukea kuten strategiassa toivotaan.
– Toimimme kirkon eri tasoilla yhteistyöhakuisesti ja kuitenkin oman toiminta-ajatuksen ja toimintavapauden säilyttämiseksi, summasi Kylväjän Espoon ja Helsingin hiippakuntien aluekoordinaattori Janne Sironen .
– Meillä on hyvin myönteinen suhtautuminen perussopimukseen.
Kesäkuussa kaikki seitsemän kirkon lähetysjärjestöä allekirjoittivat kirkon kanssa perussopimuksen lähetystyön järjestämisestä. Sopijajärjestöt lupaavat noudattaa kirkon tunnustusta ja päätöksiä. Kirkko sitoutuu kohtelemaan kaikkia lähetysjärjestöjä yhdenvertaisesti.
– Seuraamme, miten perussopimuksen esiintuoma tasavertaisuus järjestöjen välillä käytännössä toteutuu. Olemme ilmaisseet huolen siitä, että vaarana on kuilun syntyminen järjestöjen välillä, Sironen jatkoi.
Hänellä oli listattavanaan muutoksia, jotka liittyivät taloudellisen tuen saantiin. Kylväjän kotimaantyön johtajan tukena toimii ensi vuoden alusta lähtien yhteisökoordinaattori sidosryhmien tavoittamiseksi.
Lisäksi Kylväjä on perustanut kenttätoimikuntia eri työalueiden tueksi. Lähetysjärjestö putosi muun muassa Helsingin seurakuntayhtymän tukilistoilta pois.
– Tämä on ollut tietyssä mielessä ehkä odotettavissa. Joka tapauksessa Kylväjä haluaa keskittyä pitkäaikaisen tukijaryhmän löytämiseen eli yksityisen kannatuksen vahvistamiseen, Sironen kertoo.
Suomi nähtiin tätä nykyä itsekin lähetyskenttänä ja siihen perustuen ulkomailla työskentelevillä suomalaisilla lähetystyöntekijöillä olisi kotimaassaankin tehtävää.
Lähetysseurassa on mietitty työntekijävaihtoa, joka olisi molemminpuolista oppimista. Kumppanikirkkojen työntekijät tulisivat Suomeen vähäksi aikaa vaihtoon ja vastaavasti täältä lähtisi muualle työntekijöitä.
Suomen Lähetysseuran kotimaantyön johtajan Satu Kantolan mielestä suoraa globaalia yhteyttä voisi luoda muutoinkin seurakuntalaisten välille esimerkiksi Skypen ja Facebook-yhteisöjen kautta. Lähetysjärjestö voi olla luomassa näitä yhteyksiä.
– Maailma muuttuu kohtaamisen kautta. Ihmiset huomaavat, että voivat katsoa toisiaan kasvoista kasvoihin ja oppia toisiltaan. He voivat vakuuttua siitä, että he ovat osallisena Jumalan lähetyksen, maailmanlaajan kirkon yhteydestä.
Lähetystyön perussopimus edellyttää lähetysjärjestöiltä yhteistyötä. Hiippakuntiin on tulossa ensi vuoden alusta alkaen kansainvälisen työn hiippakuntasihteerit.
Suomen Lähetysseuralle tämä tarkoittaa Satu Kantolan mukaan muutoksia järjestelyissä.
– Toivomme, että pysytymme entistä paremmassa kumppanuudessa seurakuntien kanssa tukemaan seurakuntien omaa lähetystyötä, Kantola sanoo.
– Resurssit työhön tulevat seurakunnista. Me toteutamme seurakuntien lähetystyötä. Kansainvälisen työn hiippakuntasihteerit palvelevat seurakuntien lähetystyön toteuttamista.
Kirkon lähetysjärjestöistä seminaarissa mukana olivat Suomen Lähetysseura, Suomen Evankelis-Luterilainen Kansanlähetys, Suomen Pipliaseura, Medialähetys Sanansaattajat, Evankelis-luterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä ja Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys.
Monessa puheenvuorssa kiiteltiin sitä, että perussopimus vahvistaa seurakuntien ja hiippakuntien missionaarisuutta.
Heidi Rautiomaa
Jaa tämä artikkeli: