Kirkon luottamushenkilö, ole rohkea!
- Niin kauan kuin minussa elämä sykkii, haluan palvella, Maritta Laiho sanoo. Kuva: Esko Jämsä

- Niin kauan kuin minussa elämä sykkii, haluan palvella, Maritta Laiho sanoo. Kuva: Esko Jämsä

Kirkon luottamushenkilö, ole rohkea!

Maritta Laihon mielestä nyt on aika ottaa seurakuntalaisten voimat käyttöön.

Kannelmäen seurakunnan aktiivinen vastuunkantaja Maritta Laiho on ollut kiinnostunut kirkosta ja seurakunnasta lapsuudestaan lähtien. Mallia tuli omasta kotiseurakunnasta Karkusta Vammalan seudulta ja siellä luottamustehtäviä hoitaneelta isältä.

– Karkun kirkkoherra K. E. Rinne oli erikoinen, originelli herra ja kiinnostunut muun muassa nuorisotyöstä. Hänen kauttaan usko ja kirkko tulivat erittäin kiinnostaviksi. Niissä ei ollut mitään arkipäiväistä, Maritta Laiho muistelee.
 

Olen luottanut, että Jumala kantaa

Seurakuntaan tulleen diakonissan esimerkki innosti nuorta naista hakeutumaan diakonissa-sairaanhoitajan oppiin. Valmistuttuaan hän pääsi Kiikan seurakuntaan seurakuntasisareksi, jolla oli vapaat kädet tehdä työtään: etsiä kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevia ja vanhuksia loukoistaan.

– Ja voitko kuvitella, työsuhde-etuna oli rivitaloasunto joen rannalla, harmoni ja polkupyörä. Mitä muuta nuori nainen olisi voinut toivoakaan!
 

Täytyy olla rohkea. Pelkkä kokouspöydän ääressä istuminen ei riitä."
 

Idylli oli kuitenkin jätettävä, kun aviomies sai töitä pääkaupungista. Maritta Laiho on sen jälkeen tehnyt pitkän uran Diacor-terveyspalveluissa, muun muassa kipuhoitajana, anestesiahoitajana, kätilönä ja esimiestehtävissä. Hän jäi eläkkeelle tämän vuoden toukokuun alussa.

– Minut on aikanaan lähetetty alttarilta töihin, eikä ole koskaan tarvinnut ajatella, että olisin väärässä paikassa. Olen luottanut siihen, että Jumala johtaa ja kantaa, Laiho sanoo.
 

Luottamustehtävissä tarvitaan luovuutta

Nyt Laiholla on aikaa seurakunnallisiin luottamustehtäviin – neljän lapsenlapsen isoäidin hommien ohella. Hän edustaa luottamustehtävissä Elävä kotiseurakunta -listaa Kannelmäen seurakuntaneuvostossa, Helsingin seurakuntien yhteisessä kirkkovaltuustossa ja yhteisessä kirkkoneuvostossa.

– Luottamustehtävissä saa ja pitääkin käyttää kaikkea viisauttaan ja luovuuttaan, Maritta Laiho sanoo.

– Täytyy olla rohkea. Pelkkä kokouspöydän ääressä istuminen ei riitä. Toisinaan tulee tilanteita, joissa pitää kysellä keisarin uusien vaatteiden perään.

Vastuun kantaminen seurakunnassa on hänelle toki tuttua jo pitkältä ajalta: hän palveli seurakuntaneuvostossa jo 1990-luvulla, kunnes perheen ja työn yhteen sovittaminen pakotti jättämään iltavelvollisuudet.

– Seurakuntien taloudellinen tilanne ja tulevaisuuden näkymät ovat nyt niin synkät, että on aika löytää kaikki seurakuntalaisten liikenevät voimat ja osaaminen käyttöön. En puhuisi seurakunnan jäsenten kohdalla vapaaehtoisuudesta vaan vastuun kantamisesta, Maritta Laiho sanoo.
 

Minut on aikanaan lähetetty alttarilta töihin, eikä ole koskaan tarvinnut ajatella, että olisin väärässä paikassa."
 

Kun osasta tiloja on taloudellisessa paineessa luovuttava, seurakunnan pitää Laihon mielestä lähteä liikkeelle sinne, missä ihmiset muutenkin liikkuvat – toreille, soppajonoihin, koteihin ja kouluihin. Lisäksi tehtäviä on tulevaisuudessa hoidettava järkevästi ja joustavasti seurakuntarajojen yli.

– Ei esimerkiksi ole mielekästä, että joka seurakunnassa on vauvakerho samaan aikaan, vaan toimintaa täytyy koordinoida koko Helsingin laajuudelta.

Muutokset synnyttävät ihmisissä muutosvastarintaa, mutta sitä helpotetaan hyvällä johtamisella. Maritta Laiho peräänkuuluttaa erityisesti taitavaa ja herkkää henkilöstöjohtamista hankalina aikoina.

– Ihmisten jaksamisesta on huolehdittava ja heidän tuntemuksiaan kuunneltava. Henkilöstön hyvinvoinnin vaaliminen on aina esimiesasemassa olevien tärkein tehtävä, Laiho muistuttaa.
 

Jumalan kukka kasvaa edelleen

Henkilökohtaisesti erityisen rakas seurakuntaelämän kehittämisen kohde on taannoin käyttöön vihitty Malminkartanon kappeli.

– Olen aikoinaan asunut Malminkartanossa, ja viime syksyn vaaleissa annoin lupauksen huolehtia, että sinne saadaan vilkasta elämää ja toimintaa, Maritta Laiho kertoo.

Itse hän on ollut Malminkartanossa muun muassa ohjaamassa päiväretriittejä muun muassa kotiäideille ja omaishoitajille, joilla ei ole mahdollisuutta lähteä viikonlopuksi hiljentymään.

Työtä siis riittää tuoreelle eläkeläiselle niin paljon kuin ehtii.

– Vaikka ammattiura on ohi, haluaisin olla kuin Jumalan kukka, joka kasvaa edelleen. Niin kauan kuin minussa elämä sykkii, haluan palvella.

Maritta Laiho tietää, että innokkaalla ja tarmokkaalla vaarana uupua – välillä pitää tietoisesti toppuutella. Hän virkistää sieluaan teatterissa ja konserteissa, lukemalla ja kirjoittamalla. Kunnostaan hän huolehtii kulkemalla jalkaisin ja polkupyörällä aina kun mahdollista. Hän korostaa myös muistin huoltoa – tiedosta ei ole puutetta, mutta ikääntyvän kannattaa jumpata aivojaan vaihtelevilla tehtävillä, jotta tiedonkäsittely omassa päässä ei ruostu. Vaikka tahti pikku hiljaa hidastuisikin, ei periksi pidä antaa.

– Niin kauan kun tietä riittää, on lupa odottaa kaikenlaisia elämän lahjoja. Tämä ei ollut vielä tässä!

Jaa tämä artikkeli: