Viikkokeikalla. Tällä kertaa Kimmo Kantelisen kuormaan päätyi muun muassa meheviä korvapuusteja. Rinnassa komeilee diakoniatyöntekijän myöntämä ”ansiomerkki”.
Kirkon pullapoika
Kimmo Kantelinen on toiminut Vartiokylän seurakunnan pullapoikana seitsemän vuoden ajan joka viikko.
Teksti Eila Jaakola
Kuva Jani Laukkanen
Kimmo Kantelinen, 63, kuskaa joka maanantaiaamu Itäkeskuksen Cafe Fasterin lahjoittamia leivonnaisia Vartiokylän seurakunnan diakoniatyössä jaettavaksi.
Kantelinen kurvaa kahvilaan vetokärryineen aamukymmeneltä. Siellä on viikonloppuna myymättä jääneet pullat ja sämpylät pakattu valmiiksi muovipusseihin odottamaan noutoa läheiselle Matteuksenkirkolle, jossa ne jaetaan diakoniavastaanotolla kävijöille.
Kantelisen naapuri, joka teki seurakunnan vapaaehtoistöitä, vinkkasi hänelle aikoinaan, että kirkolla tarvittaisiin ”pullapoikaa” edellisen lopetettua hommat.
− Tämä tehtävä kolahti minulle kerralla. Tunnen, että teen tätä työtä suoraan ihmisille, jotka apua tarvitsevat. Se on minusta hienoa. Minulle on tärkeää saada joka kerta huikata kiitokset kahvilan työntekijälle. Jos joskus on kerta, ettei kirkolle ole lahjoituksia, tulee kurja olo.
− Olen tällainen kirkosta eronnut peruspakana, joka tekee kirkolle hyvää, Kantelinen myhäilee.
Myös soppakirkon ruokailijoita ilahdutetaan pullapojan kantamuksilla. Ilman hänen apuaan leivonnaiset jäisivät noutamatta. Jos kuorma on tavallista suurempi, pullapoika kärrää osan viereiseen Diakonissalaitoksen päiväkeskus Stooriin, jossa tuomiset otetaan vastaan hyvin iloisina.
Kantelinen on hyvin sitoutunut tehtäväänsä. Vain kerran seitsemän vuoden aikana on kuljetuskeikka unohtunut, ja silloinkin hän pyrki korjaamaan asian nopeasti.
− Haimatulehdus vei minut keväällä petin pohjalle Meilahden sairaalaan. Onneksi sairaalakeikka ajoittui keskiviikosta lauantaihin, jotta pääsin taas maanantaina jalkeille kuormaa kuljettamaan.
Eläkepäiviä viettävälle Kanteliselle tehtävä on mukavaa ajankulua. Diakoniatyöntekijät ovat ehdottaneet hänelle muitakin vapaaehtoistehtäviä, mutta pullapojan selkeä ja itsenäinen homma tuntuu omimmalta. Myös itsenäisyyspäivän myyjäisissä Vartiokylän kirkolla auttaminen oli hyvä kokemus.
Pullapoika arvostaa diakoniatyöntekijöiden apua muutenkin:
− Täällä seurakunnassa saan puhua asioistani vapaasti, mikä on suurenmoinen asia.
Viime jouluaaton sijoittuminen maanantaille tuotti Kimmo Kanteliselle päänvaivaa. Hän huolehti jo etukäteen sitä, että pullalasti olisi odottamassa aamulla, mutta niin diakoniatoimisto, Stoori kuin sosiaaliviraston asukastila Aurinkoinen Hymykin ilmoittivat olevansa kiinni. Onneksi asukastila Kontulan Symppis oli auki jouluaattonakin ja niin käntyt matkasivat sillä kertaa Kontulaan.
– Voi, mikä tunne se oli, kun herkuille löytyi vastaanottaja − sain olla kuin joulupukki!
Cafe Faster on lahjoittanut leivonnaisia Vartiokylän seurakunnalle jo toistakymmentä vuotta.
– Mielellämme olemme auttamassa. Mihin tahansa emme edes haluaisi tuotteitamme lahjoittaa, mutta seurakunnalla on hyviä avustamisen kohteita. Yhteistyö on sujunut mallikkaasti, ravintolapäällikkö Ari Altio sanoo.
Jaa tämä artikkeli: