Kirkon työ reilusti esiin
Seurakunnat tekevät paljon näkymätöntä hyvää Euroopan sosiaalirahaston tuella.
Tutkija, pastori Sanna Lehtinen väitteli alkusyksystä kirkkososiologian alalta tohtoriksi tutkimuksella Julkisen sektorin apulaiset, kansalaisyhteiskunnan talkoolaiset: Suomen evankelis-luterilaiset seurakunnat Euroopan sosiaalirahaston projekteissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esiin seurakuntien EU:n avustuksella tekemää sosiaalityötä, joka on pitkälti jäänyt julkisuudelta piiloon.
Euroopan sosiaalirahasto (ESR) myöntää rahoitusta hankkeisiin, jotka kohentavat sosiaalisia oloja, parantavat työllisyyttä ja edistävät työmarkkinoille pääsyä erityisesti heikosti kehittyneillä alueilla tai sosiaalisista ongelmista kärsivien väestöryhmien keskuudessa. Sen tavoitteena on luoda sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja hyvinvointia. Tukea saavien hankkeiden toteuttajina voivat olla monenlaiset julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin toimijat.
Evankelisluterilaiset seurakunnat ovat toteuttaneet ESR:n tukemia hankkeita vuodesta 1995 eli Suomen EU-jäsenyyden alusta lähtien. Seurakunnat ovat olleet mukana mittavissa, satojen tuhansien eurojen arvoisissa hankkeissa, kuten Keravan vankilasta vapautuvia tukevassa WOP-projektissa tai Lahden Takatasku-hankkeessa, joka tukee syrjäytymisvaarassa olevien työllisyyttä ja elämänhallintaa.
Helsingin seurakuntayhtymä on ollut mukana ESR:n rahoittamassa erityisnuorisotyön Janus-hankkeessa, jossa tuettiin vankilasta vapautuvia nuoria. Pääasiassa tuki on ohjautunut pääkaupungin ulkopuolelle.
– Helsingillä olisi erinomaiset mahdollisuudet kehittää hankkeita, joille voisi hakea ESR-tukea. Täällä on sellaisia alueita ja väestöryhmiä, joiden sosiaalisia ongelmia voisi lähteä tätä kautta purkamaan, toteaa Sanna Lehtinen.
Hän on itse Lauttasaaren seurakuntaneuvoston sekä yhteisen kirkkovaltuuston jäsen. Hän on myös toiminut pappina muutamassa helsinkiläisessä seurakunnassa.
Lehtinen toteaa, että seurakunnat ovat erittäin sopivia osallistumaan ESR-hankkeisiin.
– Niillä on ammattimaisesti hoidettu hallinto, kohtalaisen vakaa talous, korkeasti koulutettu henkilökunta sekä usein sopivia tiloja hankkeiden käyttöön, Sanna Lehtinen listaa.
ESR edellyttää kumppanuutta eli että hankkeessa on useampia toimijoita. Kirkolla on vahva, perinteinen yhteistyöverkosto ja sitä pidetään luotettavana sopimusosapuolena.
Kirkon osallisuus ESR:n tukemissa hankkeissa on Sanna Lehtisen väitöstutkimuksen mukaan jäänyt vähälle huomiolle. Kirkon asema on epämääräinen. EU:n näkökulmasta kirkko on kolmannen sektorin toimija, mutta toisinaan sen työ mielletään vapaaehtoistyöksi tai jopa yksityiseksi talkootyöksi. Kirkon uskonnollinen identiteetti ja teologisiin lähtökohtiin perustuva diakonia tuntuvat häviävän taustalle.
– Sosiaalirahaston tukemilla hankkeilla on nimet, jotka eivät paljasta kirkkoa niiden taustayhteisöksi. Se ei usein käy ilmi hankkeesta muutenkaan, Lehtinen huomauttaa.
Suomen julkinen sektori on noin viisi prosenttia pienempi kuin muissa Pohjoismaissa, mikä Lehtisen arvion mukaan selittyy osin kirkon diakoniatyöllä. Suomen 3 400 sosiaalityöntekijää on täydentämässä 1 400 diakoniatyöntekijää. Heidän työnsä ulottuu tilanteisiin, joissa viranomaiset eivät voi toimia tai toimivat apua tarvitsevan kannalta liian hitaasti. Kirkko tekee suomalaisessa yhteiskunnassa paljon sosiaalityötä, josta ESR-projektiyhteistyö on kuitenkin vain pieni osa.
Jaa tämä artikkeli: