Changemaker-verkoston Mimma Jäntti (vas.), Elina Törrönen ja Minna Havunen kiinnittivät toissaviikolla tamperelaisten huomion elektroniikan valmistamisen eettisiin ongelmiin. Monet yhtiöt käyttävät raaka-aineita, jotka tulevat kongolaisten sotaherrojen kaivoksista. Kuva: Kaarina Määttä

Kirkon Ulkomaanavun johtaja Pentikäinen vaatii: Lisää radikaaleja vaikuttajia kirkkoon

Kirkon Ulkomaanapu toivoo kirkkoon lisää kansalaisten omaehtoista toimintaa.

• 12.11.2009 10:32

Kirkon Ulkomaanapu oli mukana aktivoimassa kansalaisia lähettämään viestejä budjettineuvotteluja käyville ministereille elokuussa. Järjestöt masinoivat verkostot liikkeelle, kun kaavailut kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksista tulivat julki.

– Poliittisen vaikuttamistyömme ydintä on mobilisoida ihmisten ääni näkyvästi ja kuuluvasti poliittisten päättäjien tietoon, kuvaa toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen.

– Mielestäni maassamme ei ole opittua tapaa kansalaismielipiteen kanavoimiseksi päättäjien tietoon. Monet tempaukset toteutetaan pääosin järjestöjen palkattujen työntekijöiden voimin.

Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyötä auttaa järjestön tunnettuus. Viimekeväisen järjestötutkimuksen mukaan se on kolmanneksi tunnetuin heti SPR:n ja UNICEFin jälkeen. Vielä 2000-luvun alussa Kirkon Ulkomaanapu sijoittui bränditutkimuksissa peränpitäjien joukkoon.

– Tunnettuuden lisäämiseen on panostettu, Pentikäinen myöntää. – Toisaalta vaikuttamistyömme tärkeimmät kohteet ovat YK:ssa, Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa. Siellä ei medianäkyvyydellä, varsinkaan kotimaisella, juuri ole merkitystä.

Vapaat verkostot houkuttelevat nuoria

Suomen noin 80 000 yhdistyksestä suuri osa on erilaisia vapaaehtoisvoimin toimivia harrastusjärjestöjä. Perinteinen järjestötoiminta ei kuitenkaan vetoa entiseen tapaan. Etenkin nuoret haluavat toimia vapaissa liikkeissä ja verkostoissa. He sitoutuvat asiaan, eivät organisaatioihin, ja vievät asiaansa eteenpäin esimerkiksi verkkoaktivismin keinoin.

Myös seurakunnissa on havahduttu pohtimaan uusia, seurakuntalaisten omista toiveista nousevia toimintatapoja. Kirkon Ulkomaanavun yhteyteen muutama vuosi sitten perustettu kehitysyhteistyövaikuttamisen Changemakers-verkosto lähti liikkeelle nuorten aikuisten omasta aloitteesta. Nyt ryhmiä toimii noin 20 paikkakunnalla eri puolella Suomea. Antti Pentikäinen toivoo kirkon piiriin lisää radikaaleja liikkeitä, joissa ”ihmiset voisivat laittaa itsensä likoon”.

Kansa on jakautunut kahtia

Myös valtiovalta pyrkii tekemään suomalaisista nykyistä aktiivisempia kansalaisia.

– Suomalaisen demokratian tilasta on syytä olla huolissaan, huomauttaa neuvotteleva virkamies Sari Aalto-Matturi oikeusministeriöstä. Hänen työnään on viedä valtionhallinnossa eteenpäin hankkeita, joilla vahvistetaan kansalaisten vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia. Erityisen huolissaan Aalto-Matturi on nuorten osallistumisesta – tai sen puutteesta:

– Suomessa kansalaisten kahtiajakautuminen on tyypillistä kaikissa ikäluokissa: ne, jotka käyvät äänestämässä, ovat mukana järjestötoiminnassa, ja toisinpäin. Passiiviset äänestäjät ovat muutenkin passiivisia.

– Mutta erityisen selvää jakautuminen on nuorten ja nuorten aikuisten ryhmissä. Meillä kasvaa sukupolvia, joilta puuttuu osallisuuden tunne. Yhteiskunta koetaan itsestä erilliseksi. Osallisuuden puute näkyy myös alentuneena äänestysaktiivisuutena, Matturi huomauttaa.

Tutkimukset kertovat suomalaisnuorten olevan kansainvälisesti verrattuna  passiivisia. Aalto-Matturi pitää tärkeänä keskustelua siitä, miten koulut voisivat nykyistä paremmin tukea nuorten osallisuutta.
–Osallistumaan opitaan ennen kaikkea osallistumalla, toimimalla vaikka oppilaskunnassa tai järjestöissä, hän toteaa. – On kuitenkin tärkeää opettaa esimerkiksi politiikan lukutaitoa ja sitä, miten asioihin ylipäätään on mahdollista vaikuttaa.

Valtio edistää aktivismia

Sari Aalto-Matturia työllistää tällä hetkellä erityisen demokratia-asiakirjan valmistelutyö. Kyseessä on selvitysten ja suositusten kokonaisuus, jonka tavoitteena on luoda yleiskuva suomalaisen demokratian tilasta ja vahvistaa kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia.

Mutta miksi julkisen hallinnon pitäisi yrittää tehdä kansalaisista aktiivisia vaikuttajia, eikö se ole kansalaisten oma asia?

– Siitä, miten pitkälle julkinen hallinto voi tässä mennä, on syytä keskustella, Aalto-Matturi myöntää. – Mutta jo perustuslaissa valtion tehtäväksi määritellään kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistäminen. Valtio luo edellytyksiä, joita kansalaisten on niin halutessaan mahdollisuus hyödyntää.

Demokratia-asiakirjatyö huipentuu valtioneuvoston periaatepäätökseen loppuvuodesta. Sari Aalto-Matturi lupaa ainakin oman ministeriönsä puolesta siirtää päätöksiä käytäntöön ripeällä aikataululla:

– Käynnistämme syksyllä projektin, jossa rakennetaan monimuotoinen, vuorovaikutteinen osallistumisen ja vaikuttamisen verkkoympäristö. Se tulee olemaan valtionhallinnon, eduskunnan, kuntien ja kansalaisten yhteinen foorumi, joka olisi niin uskottava ja kiinnostava, että ihmiset löytävät sen ja haluavat olla siellä mukana keskustelemassa ja vaikuttamassa.