Oikeudenmukaisuutta. Kirkon arvoillassa puoluejohtajat kertoivat, mitä arvoja he haluavat edistää tulevalla hallituskaudella. Kuva: Jukka Granström
Kirkon vaalitentissä puitiin arvoja
Uskonnonopetus ja sukupuolineutraali avioliittolaki jakavat puoluejohtajien mielipiteet.
Eduskuntapuolueiden johtajilta tentattiin näkemyksiä arvoista kirkon järjestämässä vaalipaneelissa viime tiistaina Tuomiokirkon kryptassa. Kirkon arvoillassa keskusteltiin kirkon arvoista eli vastuullisuudesta, oikeudenmukaisuudesta, totuudellisuudesta sekä pyhän kunnioittamisesta.
Illassa olivat mukana eduskuntapuolueiden puheenjohtajat Mari Kiviniemi, Jyrki Katainen, Jutta Urpilainen, Anni Sinnemäki, Paavo Arhinmäki, Päivi Räsänen, Stefan Wallin sekä Timo Soinia tuurannut varapuheenjohtaja Pentti Oinonen.
Kirkon edustajina paneeliin osallistuivat kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo, Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala sekä Turun piispa Kaarlo Kalliala. Vaalitentin järjestivät kirkkohallitus ja Helsingin seurakunnat.
Keskustelu sujui varsin sopuisasti, eivätkä osallistujien kommentit tuoneet suuria yllätyksiä. Selkeitä mielipide-eroja herättivät lähinnä kysymykset koulujen uskonnonopetuksesta, sukupuolineutraalista avioliittolaista sekä samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeudesta.
Valtaosa puoluejohtajista oli sillä kannalla, että omaa uskontoa tulisi opettaa kouluissa ja päiväkodeissa myös vastaisuudessa. Asiaa perusteltiin sillä, että oman uskonnon ja sen taustojen tunteminen auttaa jäsentämään monikulttuurista maailmaa.
– Suomalaisesta perinteestä on pidettävä kiinni, lauletaan jatkossakin kevätjuhlissa Suvivirttä ja jouluna Hoosiannaa. Myös maailmanuskontojen opetusta olisi hyvä lisätä, Kiviniemi linjasi.
Myös Sinnemäki ja Arhinmäki pitivät uskonnon opetusta tärkeänä, mutta heidän mielestään nykykäytäntöä parempi vaihtoehto olisi opettaa kaikille oppilaille yhteisesti eri uskontoja ja etiikan kysymyksiä.
– Siten eri uskontokuntiin kuuluvat lapset voisivat oppia myös toisiltaan ja opetella keskustelemaan erilaisista näkemyksistä, Sinnemäki perusteli.
Seksuaalivähemmistöjen asemaa sivuttiin nopeiden kyllä tai ei -kysymysten sarjassa, josta ei käyty sen pidempää keskustelua. Sekä sukupuolineutraalia avioliittolakia että samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeutta kannatti kuusi puoluejohtajaa. Punaista valoa näyttivät vain Räsänen ja Oinonen.
Arvoillassa puntaroitiinsamoja aihepiirejä, jotka luterilainen kirkko julkaisi tammikuussa omina tavoitteinaan tulevaan hallitusohjelmaan. Niiden painopisteinä ovat suomalaisten terveys- ja tuloerojen kaventaminen, perheiden ja vanhemmuuden tukeminen sekä köyhimpien maiden ruokaturvan parantaminen.
Panelisteilta kysyttiin muun muassa, mikä olisi heidän mielestään paras toimenpide, jolla köyhyyttä ja syrjäytymistä voitaisiin ehkäistä. Perusturvan korottamista, palvelujen parantamista, työpaikkojen lisäämistä ja työn vastaanottamisen tukemista pidettiin melko yksimielisesti tärkeimpinä toimenpiteinä.
– Perusturvan taso Suomessa on liian alhainen, ja se on yksi keskeinen syy siihen, että ihmiset hakeutuvat leipäjonoihin, Urpilainen huomautti.
Useissa puheenvuoroissa tuli esiin huoli erityisesti syrjäytymisvaarassa olevista nuorista.
– Ihmisarvoiseen elämään kuuluu turvattu tulevaisuus ja jokapäiväinen leipä. Vaille opiskelupaikkaa jääviin nuoriin on kiinnitettävä jatkossa erityistä huomiota, Oinonen sanoi.
Puoluejohtajilta kysyttiin myös, miten Suomi ja suomalaiset voivat kantaa vastuunsa oikeudenmukaisesta maailmasta. Panelistit olivat yksimielisiä siitä, että kansainvälisistä sopimuksista on pidettävä kiinni ja kehitysapu tulee nostaa 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2015 mennessä.
Puheenjohtajat nostivat tärkeiksi tavoitteiksi ruoka- ja vesihuollon turvaamisen, terveydenhuollon kehittämisen sekä tyttöjen kouluttamisen heikommin toimeen tulevissa maissa.
– Myös kolmannen sektorin vastuu sekä yksittäisten kansalaisten apu ovat tärkeitä, Wallin muistutti.
Panelistit pitivät yhteisvastuun periaatetta tärkeänä myös vastatessaan kysymykseen, kuinka yhteiskunnan, yhteisön ja yksilön vastuun tulisi jakautua. Palvelujärjestelmän kehittäminen kattavammaksi nousi esiin monissa puheenvuoroissa.
– Yksilön vastuuta korostetaan nykyisin, mutta hyvinvointivaltiossa yhteiskuntaa tarvitaan, kun yksilö ei jaksa tai kykene huolehtimaan itsestään tai läheisistään, Arhinmäki sanoi.
Joka tilanteessa yhteiskunnan apua ei pidetty riittävänä.
– Jos ajatellaan esimerkiksi ikäihmisten yksinäisyyttä ja sen tuottamia traagisia tilanteita, ei voida ajatella, että verojen maksaminen olisi välittämisen korkein muoto, Katainen kommentoi.
Moni puheenjohtajista kaipasi suomalaiseen yhteiskuntaan enemmän yhteisöllisyyttä. Räsänen korosti hyvinvoinnin syntymistä lähiverkostoissa.
– Yhteiskunnassamme pelätään liikaakin keskinäistä riippuvuutta, vaikka juuri se on inhimillistä, hän sanoi.
Anu Heikkinen
Jaa tämä artikkeli: