Kirkonmiehet tunteiden pyörteissä
KIRJA ”Nainen oli hauras ja järjetön olento, ja se oli luomakunnan järjestys. Mutta nainen on miehen kiroukseksi myös kaunis.”
Milja Kauniston Kalmantanssi on sukellus keskiaikaan, jolloin naisen asemassa ei ollut juuri kehumista. Tästä huolimatta jotkut naiset pystyivät yllättävän hyvin luovimaan miehisessä maailmassa. Sen saa jälleen kokea myös kirjan päähenkilö, pappismies Olavin Maununpoika.
Kauniston Synnintekijä-romaanin jatko-osassa suomalaispappi lähtee omituisen naissotkun jälkeen isänsä, piispa Maunu Tawastin kehotuksesta jatkamaan teologianopintojaan Pariisiin. Olavi Maununpoika oli jo aiemmalla Pariisin-matkallaan löytänyt elämänsä rakkauden, miehenä esiintyvän Miracle de Serviéresin. Tiet kuitenkin erosivat, eikä pappi ole saanut kirjeitse yhteyttä naiseen.
Nyt Olavi Maununpoika joutuu Pariisissa piispa Cauchonin vaatimuksesta hankkimaan todisteita vangitun Jeanne D´Arcin noituudesta. Nuori pappi osallistuu näin koko Euroopan laajuiseen valtataisteluun, ja opinnot jäävät taka-alalle. Ranskassa riehuu myös musta surma, jonka pappi pelkää koituneen Miraclenkin kohtaloksi.
Kalmantanssi on viihteellinen historiallinen romaani, jonka juonenkäänteet tuntuvat turhankin mutkikkailta. Parasta kirjassa on se, miten Kaunisto kuvaa värikkäällä kielellä ihmistä hyveineen ja heikkouksineen. Olavi Maununpoikaan liittyvät sekä harras uskonnollisuus että kiihkeä aistillisuus. Keskiaikainen maailmankuva ja ankarat olosuhteet puolestaan antavat seikkailuromaanille kiehtovat raamit.
Marjo Kytöharju
Milja Kaunisto: Kalmantanssi.
Gummerus 2014.
KIRJA ”Myönnetty armovuosi oli leskelle helpotus ja takasi väliaikaisen turvan, mutta se tuntui myös julkiselta nöyryytykseltä.”
Anna Miskon Armovuosi-romaani kertoo papin lesken Ingrid Gottlebenin ja hänen perheensä vaikeasta tilanteesta 1790-luvulla. Karhinpään kappalainen Anders Gottleben on kuollut äkillisesti, eikä hänen leskellään ja kolmella tyttärellään ole tietoa toimeentulosta ja asuinpaikasta. Turun tuomiokapituli kuitenkin myöntää leskelle armovuoden, mikä tietää sitä, että perhe saa jäädä asumaan vuodeksi pappilaan mutta joutuu samalla tapaamaan kappalaisen paikasta kiinnostuneita pappeja. Jos joku näistä avioituu tuona aikana lesken tai tämän tyttären kanssa, perhe voi jatkaa asumista pappilassa.
Armovuosi on ollut todellisuudessakin käytäntönä Suomen seurakunnissa. Misko on kehittänyt vuodesta romaanissaan herkullisen piinaavan kuvion, jossa tulevat esiin sekä perheen naisten että heitä kosiskelevien hengenmiesten näkökulmat.
Ensimmäinen ehdokas, hiljainen ja vaatimaton apupappi, ei saa vastakaikua naisista, ja hän perääntyy. Sen sijaan toinen ehdokas, komea varapastori, saa maailmanmiehen elkeineen lesken ja tyttärien päät pyörälle. Naisten välit joutuvat koetukselle, kunnes selviää, ettei hurmuri olekaan oikea varapastori.
Masentunut leski panee seuraavaksi toivonsa poikaansa, joka lähti opiskelemaan papiksi Turun Akatemiaan. Poika on kuitenkin käyttänyt kaiken aikansa juhlimiseen eikä häntä kiinnosta enää koko pappeus. Tilanne siis näyttää synkältä ennen yllättävää loppuratkaisua.
Historiallisen romaanitrilogian aloittava Armovuosi on taitavasti ja viihdyttävästi kirjoitettu. Misko kuvaa kyseistä aikaa ja sen henkilöitä niin elävästi, että romaanisarjan seuraavaa osaa odottaa jo innolla.
Marjo Kytöharju
Anna Misko: Armovuosi.
Minerva 2014.
Jaa tämä artikkeli: