Kirkossa on tilaa
”Sitä katseli pastori kummissaan, oli mummoja muutama tummissaan”, riimitteli Juice aikoinaan kuvatessaan jumalanpalvelusten osallistujajoukkoa. Tällainen mielikuva monilla on jokasunnuntaiseen messuun osallistuvasta kirkkokansasta. Kuvaus on ehkä liioiteltu, muttei se aivan harhaan osu. Kyllä kirkossa yleensä tilaa riittää.
Ajatus alati tyhjillään seisovista kirkoista on kuitenkin vähän myyttinen. Kirkot ovat joskus myös täynnään väkeä. Esimerkiksi joulu- tai pääsiäisajan konsertit, yhteislaulutilaisuudet, hartaudet ja messut kokoavat monin paikoin salit täyteen ihmisiä. Konfirmaatioissa, koulukirkoissa ynnä muissa erityistilaisuuksissa ja juhlissa tilat käyvät myös joskus ahtaiksi.
Raamattuopetuksellekin on näköjään tilausta. Vanhassakirkossa järjestettävät raamattuluennot vetävät kirkonpenkit piukkaan halullisia oppijoita. Ei ihme, sillä Raamattu on todella mielenkiintoinen ja tarpeellinen kirja. Ilman sitä on mahdotonta ymmärtää kristinuskoa ja oikeastaan koko länsimaista kulttuuria. Raamattu kertoo paljon Jumalasta, mutta ehkä vielä enemmän meistä itsestämme.
Raamattu ei ole helppo ja yksinkertainen kirja. Itse asiassa se ei ole yksi kirja ensinkään. Se on joukko vuosisatojen saatossa syntyneitä kirjoituksia, jotka on tietyillä kirkolliskokousten päätöksillä liitetty yhdeksi kokoelmaksi. On hyvä tietää jotakin Raamatun synnystä ja sisällöstä, jotta voi hahmottaa uskoa, kulttuuria ja ihmisyyttä. Parhaimmillaan siinä voi kuulla itsensä Jumalan puhuttelua.
Suomen evankelisluterilaisessa kansankirkossa, jossa on seinät leveällä ja katto korkealla, on tilaa myös erilaisuudelle. Paljon puhuttu kirkon ykseys ei ole sitä, että kaikesta oltaisiin yhtä mieltä. Se on pikemminkin sitä, että erilaisista tavoista ja käsityksistä huolimatta apua etsitään samalta suunnalta, etsitään yhteyttä samaan Jumalaan.
Yksi asia, josta kirkossa on kovin erilaisia käsityksiä on se, mikä Raamattu on, miten sitä kannattaa lukea ja kuinka tulkita. Se, että erilaisille ajatuksille on tilaa, ei merkitse sitä, että ne kaikki olisivat yhtä perusteltuja. Kirkossa ahtaimmalla tuntevat olevansa ne, jotka ahtaimmin käsittävät omat ajatuksensa ainoiksi oikeiksi.
Seppo Simola
Päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: