null Kirkossa vain vähän naisjohtajia

Arja Lusan mielestä naisten täytyy itse herätä toimimaan, mikäli esimerkiksi piispaksi halutaan nainen. Kuva: Arja Lusan arkisto

Arja Lusan mielestä naisten täytyy itse herätä toimimaan, mikäli esimerkiksi piispaksi halutaan nainen. Kuva: Arja Lusan arkisto

Kirkossa vain vähän naisjohtajia

Seurakuntatyössä johtajiksi valitaan edelleen lähinnä miehiä, vaikka sukupuolella ei saisi tasa-arvolain mukaan olla merkitystä työpaikkoja täyttäessä.

T ilastot puhuvat karua kieltä naisten mahdollisuuksista edetä johtajiksi kirkon palveluksessa. Esimerkiksi vuonna 2007 vakituisessa työsuhteessa olevista kirkon nuorisotyönohjaajista naisia 69 oli prosenttia ja miehiä 31 prosenttia. Silti prosentit menevät täysin ylösalaisin, kun tarkastellaan nuorisotyön johtajien sukupuolijakaumaa. Nuorisotyönjohtajista, johtavista nuorisotyönohjaajista tai nuorisosihteereistä oli miehiä 69 prosenttia ja naisia vain 31 prosenttia.

Parikymmentä vuotta nuorisotyönohjaajana toiminut Arja Lusa kiinnostui ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittaessaan, miksi naisjohtajia on kirkossa niin vähän. Hän käsitteli viimekeväisessä Diakonia-ammattikorkeakoulun lopputyössään erityisesti nuorisotyön alaa, mutta uratietoiset naiset kohtaavat samoja ongelmia myös muilla kirkon työaloilla.

Perinne estää naisen nousun

Arja Lusa pitää pääsyynä naisjohtajien vähyyteen perinnettä, jolla kirkko valitsee johtajiaan.
– Kirkon johtajuusperinne on pappisvaltainen ja patriarkaalinen. Naispappeja on ollut vasta vähän yli 20 vuotta. Mitä kauemmin naispappeja on kirkossa, sitä enemmän naisjohtajien määrä luultavasti lisääntyy. Nuorisotyönohjaajina naisia on toiminut koko nuorisotyön 60 vuoden historian ajan, mutta pappiskeskeisyyden vuoksi nuorisotyönohjaajien on vaikea kohota johtajan asemaan, Lusa kertoo.

Jonkin verran naiset joutuvat törmäyskurssille johtajia valitsevien henkilöiden konservatiivisten raamattunäkemysten kanssa. Naispappeuden vastustajien tapaan valitsijat eivät haluaisi antaa naisille täyttä vapautta toimia kirkossa.

Lusan mukaan uran etenemistä kirkossa vaikeuttaa sekin, että varsinaisia johtajan virkoja ei ole ylipäänsä perustettu kovin paljon. Isoissa seurakuntayhtymissä voi kyllä olla oma kasvatusalan johtajansa tai nuorisotyön johtaja, mutta pienemmissä paikallisseurakunnissa työalajohtajuus on usein papistolla.

Naiset eivät tue toisiaan

Perheen perustaminen hidastaa toki naisten urakehitystä yleisestikin, mutta se ei ole ainoa syy naisjohtajien vähyydelle kirkossa.   Normaalisti naisten määrä johtajina on sitä suurempi, mitä naisvaltaisempi ala on. Kirkossa johtajan tuolit ovat pysyneet enimmäkseen miehillä, vaikka seurakuntapastorin nimikkeellä toimivista jo yli puolet on naisia.

– Toki on myös muita aloja, joilla naisten on ollut vaikea päästä johtajiksi, mutta kirkolla on oma vahva miehisen johtajuuden perinne, sanoo Lusa.

Hän haastatteli tutkimukseensa kuutta kirkon nuorisotyön alalla toimivaa naisjohtajaa ja kyseli heidän kokemuksistaan. Haastatteluihin osallistuneista naisista puolet oli pappeja ja puolet nuorisotyönohjaajia.

Kirkon naisjohtajuutta tai nuorisotyönjohtajuutta ei ole tutkittu aiemmin, joten Lusan lopputyö oli hyvä päänavaus. Tutkimusta tehdessään Lusa hämmästyi, kuinka voimakkaasti hyvä veli -järjestelmä toimii kirkossamme.

– Miehet tukevat toinen toisiaan, kun valitaan johtajia, mutta naiset eivät tue toisiaan. Tietysti ensimmäiseksi naiselta itseltään tarvitaan kiinnostusta ja hyvää itsetuntoa hakea tehtävään. Mutta sen jälkeen tukea tarvittaisiin monelta tasolta, ja valitsijoilta vaadittaisiin uudenlaista ajattelua.

Sukupuoli ratkaisee sittenkin

Lusan haastatteluissa naispapit nostivat esille lasikattoilmiön. Tasa-arvolainsäädäntö kieltää valitsemasta työntekijöitä sukupuolen mukaan, mutta käytännössä kirkon johtajiksi valitaan paljolti miehiä.

– Sukupuolella on valitsijoille merkitystä. Joidenkin naisten täytyisi päästä lasikaton läpi ja toimia esikuvina ja edellä kulkijoina, Lusa sanoo.

Omalta osaltaan miehiä auttaa urapyrkimyksissä se, että he uskaltavat naisia paremmin jättää hakupaperit johtajan tehtäviin.

– Naiset kouluttautuvat ja luovat ammatillista itsetuntoa, ennen kuin edes hakevat johtajiksi. Heidän pitää tietää, että he varmasti voivat tulla valituksi. Miehet ehkä hakevat rohkeammin, Lusa miettii.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.