Kirkot, Jumalan rukoushuoneitako?
Luterilaisen kirkkomme jäsenenä olen viime vuosina alkanut ihmettelemään kirkoissamme järjestettäviä toimintoja. Mihin katosivat Jeesuksen sanat siitä, että Hänen huoneensa tulisi olla rukousta varten.
Katsellessani seurakuntailmoituksia
näen paljon erilasta järjestettyä touhuilua, mutta hyvin vähän sitä olennaista toimintaa, jota varten kirkot alun perin rakennettiin. Miksi kirkoissamme meditoidaan itämaisten uskontojen tapaan? Miksi saarnatuolimme täytetään puhujilla, jotka esiintyvät Jumalan nimissä, mutta todellisuudessa, minun näkemykseni mukaan, etsivät vain suosiota ja omaa kunniaansa?
Hienoilla saarnoilla ja kuuluisilla puhujilla näytetään keräävän kirkko täyteen. Mutta miten käy kuulijoiden? Mihin hävisivät ajat, jolloin saarnamiesten sydämissä paloi vielä Jumalan tuli ja heidän suustansa löydettiin Jumalan Pyhän sanan mukainen opetus ja lohdutus elämän myrskyjen keskellä? Mihin hävisivät papit, jotka kyynelsilmin rukoillen johdattivat seurakuntalaisia kulkemaan Herran jäljissä pyhää tietä? Kuka teki kirkoistamme poliittisia keskuksia, joissa yleinen mielipide sai ohittaa Jumalan Totuuden?
Kirkkojemme seiniltä löydämme marsalkka Mannerheimin päiväkäskyn, jossa koko kansaa kehotetaan rukoilemaan. Me tavalliset seurakuntalaiset etsimme Kaikkivaltiaan Jumalan läsnäoloa maahamme, kirkkoihimme ja koteihimme. Todella toivon, että ne ihmiset jotka voivat asioihin vaikuttaa, tekisivät jotain. On vain yksi Jumala, jota ihmisten tulee palvoa ja ylistää. Vain yksi jonka edessä meidän tulee polvistua. Jeesus Kristus. Eikä Hän ole muuttunut tässäkään ajassa, vaikka ihmiset kuinka yrittäisivät uskotella muuta.
Riikka Halko
Jaa tämä artikkeli: