Kiskon huumeklinikalla on hoidettu satoja narkomaaneja eli ”oppilaita”, kuten heitä kutsutaan klinikalla. Kuva: Kalliolan setlementin arkisto
Kiskon pitkä huumehoito uhkaa loppua
Kunnat ostavat entistä vähemmän päihdehuoltopalveluja.
Kiskon huumehoitoklinikkaa, alansa vanhinta, uhkaa lakkautus tämän vuoden lopulla. Syynä on se, että suurin asiakas, Helsingin kaupunki, aikoo lopettaa palvelujen ostamisen klinikalta. Myös Nurmijärven klinikan pidennettyä myllyhoitoa uhkaa sama kohtalo, koska käyttöasteet ovat romahtaneet. Kummassakin hoitopaikassa tarjotaan lääkkeetöntä yhteisöhoitoa.
Kiskon ja Nurmijärven klinikat kuuluvat Kalliolan setlementin palveluihin. Nurmijärvellä jatkuu perusmyllyhoito, joka on suunnattu työelämässä oleville alkoholiongelmaisille ja sekakäyttäjille.
Diakonissalaitos vähentää huumevieroituspaikkojaan Helsingin Munkkisaaressa. A-klinikkasäätiö sulki kesällä Mechelininkadun Hietalinna-yhteisön, ja Kirkkopalvelut lakkautti maaliskuussa Tyynelän kuntoutuskeskuksen Pieksämäellä.
A-klinikkasäätiö kiinnitti jo kesäkuussa huomiota siihen, että päihdehuollon palveluntuottajat ovat taloudellisissa vaikeuksissa. Monilla kunnilla ei ole varaa ostaa jo sovittujakaan palveluita, ja uusia sopimuksia tehdään tarvetta paljon pienemmille asiakasmäärille ja alle suoritekustannusten. Silti päihdehoitoa tarvitaan kipeästi.
Pitkissä hoidoissa parempia tuloksia
– Kunnat käyttävät nyt mieluummin huumehoidon resurssejaan korvaushoitoon, joka hyödyttää ainoastaan opiaattiriippuvaisia. He muodostavat kuitenkin vähemmistön huumeidenkäyttäjistä, sanoo Kalliolan päihdetyön johtaja Liisa Kallio.
– Lääkkeettömässä yhteisöhoidossa yksilö joutuu tulemaan peilatuksi ja peilaamaan muita. Vuorovaikutuskuvio on yhteisön perusjuttu. Luodaan yhteisön toipumiskulttuuria, sen rakenteet, säännöt ja toimintamallit.
Kiskossa hoitojaksot ovat pitkiä ja siksi myös kalliita. Kiskon hoitoa pidetään vaativana, mikä näkyy korkeassa keskeyttämisprosentissa.
– Puolet keskeyttää hoidon. Se on tavallista huumehoidossa. Raitistumisessa tulee välillä takapakkia. Mutta nykyisin Helsingin kaupungilta ei saa uutta maksusitoumusta, se on yhdestä retkahduksesta poikki. Korvaushoidossa ei keskeytetä, koska asiakas käyttää laillista opiaattia, Liisa Kallio vertaa.
– Vaativuus tarkoittaa sitä, että psykologinen muutostyöskentely on vaativaa eikä ihminen muutu hetkessä. Toisaalta lääkehoitokin on varsin kallista.
Liisa Kallio laskee hoidon kustannuksia niin, että pitkät hoidot ovat yhteiskunnallisesti kannattavampia kuin lyhyet, koska muutos on todennäköisempi.
– Se on päihdehoidon keskeinen havainto. Mutta kaupungin budjetti tehdään vuosi kerrallaan, mikä on lyhytnäköistä.
Kalliolassa on aloitettu yt-neuvottelut.
Helsinki panostaa omiin palveluihin
Helsingin kaupungin sosiaalisen kuntoutuksen päällikkö Mari Aalto vakuuttaa, että kaupunki ei ole leikkaamassa päihdehoitobudjettiaan. Ennakkotietojen mukaan budjettiin varataan samanlainen kasa euroja kuin tänä vuonnakin, tosin ilman indeksikorotuksia.
– Tänä vuonna käytämme 2,8 miljoonaa euroa kiinteisiin sopimuksiin. Huumehoitoja on hankittu Kiskosta, Nurmijärveltä, Diakonissalaitoksen huumevieroitusosastolta ja Hietalinna-yhteisöstä. Lisäksi hoitoja voidaan ostaa tarpeen mukaan 500 000 eurolla.
Kiinteä sopimus merkitsee Aallon mukaan tilaajan kannalta huonoimmassa tapauksessa sitä, että ”ostetaan tyhjää”, jos sopivaa, motivoitunutta asiakasta ei juuri olekaan lähettää hoitoon.
– Meillä on Vihdissä maan suurin päihdehoitolaitos Tervalampi. Palvelustrategiamme linjaa asian niin, että me kehitämme omia ja myös kevyempiä palveluja.
– Esimerkiksi perheille on kehitetty tiiviitä avokuntoutuspalveluja, joissa käydään kotoa käsin. Haluamme kehittää intensiivistä avohoitoa siksi, että hoidon jälkeen ihmisen on pärjättävä siviilissä. Harppaus turvallisesta laitoksesta siviiliin on suuri.
Aallon mukaan pääkaupunki haluaa pitää vahvan oman päihdehuoltotuotantonsa, mutta kaikille erityisryhmille ei voida järjestää palveluja itse. Siihen tarvitaan edelleenkin kumppaneita.
– Huumehoito on aika hyvässä mallissa, koska tutkimusten mukaan huumeidenkäyttö ei ole lisääntynyt. Alkoholikysymys on paljon suurempi haaste.
Noin 20 kristillistä hoitokotia
Suomessa toimii noin 20 kristillistä päihdehoitokotia. Kattojärjestö Sininauhaliiton toiminnanjohtaja Aarne Kiviniemen mukaan niissä on paikkoja noin 400.
– Nämä laitokset toimivat kutsumuksellisesti. Ammattilaiset repivät selkänahastaan työpanostaan, ja siksi hinnat ovat alhaisia ja kristilliset hoitokodit pystyvät pitkäaikaiseen kuntoutukseen.
– Niissä hoidetaan todella vaikeita ihmisryhmiä ja yksilöitä, joista kunnat haluavat päästä. Edelleen jotkut päihderiippuvaiset tarvitsevat tämäntyyppistä kuntoutusta.
– Päihdepalvelujen laatusuosituksiin on kirjattu, että asiakkaan eksistentiaaliset tarpeet on tunnustettava. Jotkut asiakkaat haluavat tulla nimenomaan kristilliseen hoitopaikkaan. Päihdeongelman juuret ovat usein henkis-hengellisellä puolella, ja kristilliset toimijat pystyvät kohtaamaan tämän puolen, Kiviniemi sanoo.
Jaa tämä artikkeli: