Uusi kevät. Jukka Tolosella on syytä iloon ja toivoon. Takana on 30 levytystä, ensimmäinen 14-vuotiaana, viimeisin Juudan leijona -virsilevy vuodelta 2011. Hänestä on tullut myös toisen kerran ukki, ja päihteetön elämä maistuu.
Kitaristilegendan uusi elämä
1970-luvun kuvissa on herkkä pitkätukkainen kitaramies. Viiden vuoden takaisissa langanlaiha sekavakatseinen takkutukka. Nyt hänestä näkyy rauha.
Teksti Elina Raunio
Kuva Jukka Granström
Jukka Tolonen, 60, katsoo käsiään, kitaravirtuoosin työkalua. Nivelrikon jäykistämät sormet eivät enää taivu tutun soittimen kaikille kielille.
– Luultavasti amfetamiinilla oli osansa tähän, hän sanoo.
Neljä vuosikymmentä kitara oli hänelle kuin osa omaa kehoa. Tolosen soitto Tasavallan Presidentti -yhtyeessä herätti ihailua ja arvostusta 1960-luvun lopulta lähtien maamme rajojen yli. Muusikko myöntää, että kitarasta luopuminen on ottanut lujille, mutta sanoo silti, että nyt hänelle kuuluu oikein hyvää.
– Kuuluu paljon parempaa kuin viisi vuotta sitten, ja koko ajan yhä parempaa.
Keväällä 2008 Jukka Tolonen oli narkomaani matkalla vankilaan. Vuosikymmenen mittainen päihteiden käyttö kulminoitui siihen, että hän puukotti hengenvaarallisesti omaa naisystäväänsä.
– Harkintakyvyn menetys johtui omasta paatuneisuudestani, idioottimaisuudesta, hän tuhahtaa.
– Huumepäissäni olin täynnä energiaa, soitin maanisesti kitaraa tai poljin polkupyörällä päiväkausia päämäärättömästi ympäriinsä. Ja lopulta tein sen hirveän teon.
Tolonen sai tuomion törkeästä pahoinpitelystä ja huumausainerikoksesta ja marssitettiin oikeussalista suoraan tyrmään. Hänellä oli seinä vastassa monella tavalla.
– Olin niin totaalisessa huumekoukussa, että en uskonut pääseväni siitä irti. Huumeriippuvuuden fyysiset vieroitusoireet eivät kuitenkaan olleet niin pahat kuin henkinen tuskani. Tajusin, miten paljon pahaa olin tehnyt väkivallantekoni lisäksi myös muille ihmisille. Olin omalla uskottomuudellani rikkonut kaksi avioliittoa ja aiheuttanut kärsimystä myös lapsilleni ja ystävilleni. Kaikkien syntieni jälkeen en voinut katsoa itseäni peiliin.
Pikku-Jukka kävi vanhempiensa ja kolmen sisarensa kanssa Johanneksen kirkossa juhlapyhinä. Jouluisin perhe lauloi ensin hengelliset laulut ja sitten vasta tonttupolkat. Äiti opetti iltarukouksen. Isoksi kasvettuaan poika huomasi myös, miten monet hänen isänsä käyttämät sanonnat olivat peräisin Raamatusta.
– Lapsenusko on aina kulkenut mukanani. Olen oikeastaan aina etsinyt Jumalaa, haeskellut häntä buddhismista ja krishnalaisuudesta. Naisystäväni luki minulle Raamattua, vaikka olisin ollut kuinka sekaisin päihteistä. Hänelle Jeesus oli Jumalan poika, minulle vain yksi mieliprofeetoistani. Ehkä siksi ajattelin paljon Jeesusta vankilaan mennessäni.
Tolonen rukoili, että hänen puukottamansa naisystävä selviytyisi, ja niin myös kävi. Hän on sittemmin antanut anteeksi ja elää nyt onnellisessa avioliitossa ulkomailla.
– On hämmästyttävää, miten ihmiset ovat ymmärtäväisiä. Ruotsissa asuvaa, avioliiton ulkopuolella syntynyttä viidettä lastani en ole vielä tavannut, mutta olen pyytänyt ja saanut anteeksi myös molemmilta entisiltä vaimoiltani ja neljältä lapseltani.
Vanhimman poikansa Dimitrin ja hänen vaimonsa kanssa Tolonen on hyvissä väleissä. Nuori pari sai juuri toisen lapsen, joten Tolonen on myös tuplaukki.
– Ennen kaikkea olen nyt kiitollinen Jeesuksen armosta ja mahdollisuudesta uuteen elämään. Tiedon syntien anteeksiantamisesta sain vankilassa selvänä rukousvastauksena. Jeesuksen luokse minut johdatti vapaaehtoisena vankilalähettinä toiminut Väinö ”Väiski” Ahola. Hän tuli hartaustilaisuuden jälkeen pyytämään minua raamattupiiriin. Hän näki sieluni tilan.
Tolosen usko on ekumeenista laatua. Hän sanoo kuuluvansa Jeesuksen seurakuntaan. Vankilasta vapauduttuaan hän halusi Väinö Aholan mukana helluntaiseurakuntaan kasteelle ja on sittemmin liittynyt Töölön Siion-seurakuntaan.
Eniten hän käy esiintymässä evankelisluterilaisissa seurakunnissa, mutta on laulanut muutaman kerran myös ortodoksikirkon kuorossa.
– Ortodoksisuuteen käännyin 80-luvulla ensimmäisen vaimoni mukana ja olen edelleen myös sen seurakunnan jäsen. Ortodoksisuudessa minua viehättää sen muuttumattomuus, pitäytyminen perinteessä. Eri uskonnoissa on omat vivahteensa, mutta Raamattu on se tärkein pohja kaikelle. Muusikkoystäväni Junnu Aaltonen sanookin Raamattua ihmisen käyttöohjeeksi, Tolonen hymyilee.
Vankilan papin avustuksella Tolonen sai vankiselliinsä Uuden testamentin ja psalmien lisäksi virsikirjan. Hän löysi monia puhuttelevia ja lohduttavia virsiä, ja sai tietää vasta jälkeenpäin, että hänelle tärkeimmät osoittautuivat körttivirsiksi. Osa niistä on päätynyt vuonna 2011 julkaistulle levylle. Kitaraa levyllä soittaa suurimmaksi osaksi Marzi Nyman, Tolonen keskittyy pianoon ja laulamiseen.
– En oikein siedä omaa lauluääntäni. Ortodoksisissa liturgialauluissa se on onneksi vain yksi neljästä, bassoni hukkuu sinne muiden sekaan. Laulaen pystyn kuitenkin parhaiten välittämään Jumalan sanaa. Virret ovat rukouksia – joko aivan selvää sananjulistusta tai ihmisen huokauksia Jumalan puoleen.
Jaa tämä artikkeli: