Tiskaamaan. Kiusaaja vaatii enemmän.

Kiusaaja

• 11.02.2013 13:47

Siinä ihminen makasi, lattialle laonneena, kun käärme kiemurteli sen viereen ja ryhtyi kuiskuttamaan.

– Jätit muuten astiat pöytään. Aika sotkuista. Jos nyt tiskaisit, aamulla saisit aloittaa puhtaasta keittiöstä.

Ihminen makasi ja heilutti vain kevyesti päätään kieltäytymisen merkiksi. Käärme suhisi taas.

– Hakisit itsellesi tyynyn. Olisi mukavampi maata siinä kovalla lattialla. Ja kirja on makuuhuoneessa. Voisit hetken lukea ja nauttia. Lukeminen on hyvä harrastus.

Ihmisen jalat nykivät levottomasti. Kasvoissa näkyi liikettä, mutta sitten lihakset palautuivat rennoiksi.

– Tässä on hyvä.

Käärme luikersi ihmisen pään viereen ja suhisi pistävästi.

– Ovatkohan lapset leikanneet kyntensä ja sukineet hiuksensa? He kärsivät, kun eivät voi soittaa soittimiaan ja kaverit katsovat pitkään.

Nyt ihmisen niska jännittyi ja hän sanoi matalalla äänellä käärmeelle.

– Olen niin väsynyt, että vain rähjään lapsilleni. Jos hetken makaan, niin jaksan nähdä kalleimpani ja sen mitä he minulta tarvitsevat.

Jylisevä ääni täytti huoneen. Se tuntui tulevan joka puolelta.

– Mene pois sinä kuivaksi puristamisen käärme! Minä pelastin ihmisen elämään, en hukkumaan siihen. Väisty, väkisin vääntämisen harhauttaja! Minä pelastin ihmisen tekemään työtä alastomasta tekemisen riemusta, lepäämään lepäämisen autuudesta ja rakastamaan, rakastamaan hänet pelastin.

Kaisa Kariranta

1. paastonajan sunnuntai (Invocavit)