Kiusaaminen jättää arvet
Kaikille ei koulun alkaminen ole iloinen asia. Erilaiset tai erityislahjakkaat lapset joutuvat koulussa kohtaamaan syrjintää, kateutta ja kiusaamista.
Asenteet ja ennakkoluulot eivät ole vain lasten ongelma. Kaikki aikuisetkaan eivät tunnu tietävän, mikä on oikein ja mikä väärin. Pahimmillaan kiusaajat vanhempineen syyllistyvät kotirauhan häirintään sen sijaan, että keskustelisivat asiasta sivistyneesti.
Yhteiskunnassa joutuu väistämättä toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Kodin ja koulun tulisi yhteistyössä opettaa erilaisia oppilaita työskentelemään yhdessä ja suvaitsemaan toistensa toimintatapoja. Perusopetuslaissa on säädetty opetukseen osallistuvalle oikeus turvalliseen oppimisympäristöön.
Kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun vika, vaan syyt löytyvät kiusaajasta. Kiusaaja on turhautunut, pettynyt ja ahdistunut, purkaa ehkä omaa pahaa oloaan tai pyrkii varmistamaan asemaansa porukassa. Ehkä lapsen asioista ei olla kiinnostuneita tai häntä ei huomata tarpeeksi kotona?
On kaikkien velvollisuus puuttua väkivaltaan ja kiusaamiseen. ”Jäikö jälki?” on ivallisestikin esitettynä aivan aiheellinen kysymys, sillä kiusaaminen jättää syvät arvet, joiden paraneminen kestää kauan.
Miltä tuntuisi olla kiusaajan vanhempi? Opettaisinko aluksi lasta pyytämään anteeksi?
Jaa tämä artikkeli: