Avoin tulevaisuus. Alkusyksystä Helsinkiin muuttanut Juhana Lehtiniemi iloitsee siitä, että Jumala on luonut mielenkiintoisen alustan elämälle.
Kohti inhimillistä Jumalaa
Elokuvasäveltäjä Juhana Lehtiniemi viehättyi jo nuorena Saarnaajan kirjasta. Turhuuksien turhuus on saanut miehen mielessä uuden merkityksen: lopulta jää vain Jumala, ja se on tärkeintä.
Teksti ja kuva Mikael Tammilehto
Juhana Lehtiniemi , 30, oli nuorena hengellisten tapahtuminen suurkuluttaja. Hänen elämässään silloin syvällä vaikuttanut hengellisyys on muuttanut vuosien mittaan muotoaan.
Takana on vuosien seikkailu omaa ammatillista kutsumusta etsimässä. Tällä hetkellä elokuvasäveltäjällä on monta rautaa tulessa. Hän saa tehdä sitä, minkä kokee omimmakseen. Usko Jumalaan on kuitenkin säilynyt Lehtiniemen elämän perustana.
Lappajärvellä lapsuutensa viettänyt Lehtiniemi aloitti yläasteikäisenä harmonikansoiton. Haaveissa oli pianonsoiton opiskelu, mutta se sai odottaa vielä muutaman vuoden.
– Isä opetti minut soittamaan pianolla Herra kädelläsi . Siitä alkoi omatoiminen harjoitteluni, Lehtiniemi kertoo.
Matka musiikin maailmaan jatkui Kaustisen musiikkilukiossa, josta hän koukkasi Tampereen kautta Jyväskylän konservatorioon opiskelemaan jazz-pianoa. Taiteellinen suunta selventyi, kun Lehtiniemi pääsi säveltämään musikaalin Jyväskylän yliopiston sinfoniaorkesterille.
– Huomasin, että sain säveltämisestä ja sovittamisesta paljon enemmän kuin pianonsoitosta konsanaan, hän kertoo innoissaan.
Kokemus muutti Juhana Lehtiniemen elämän suunnan jälleen. Jyväskylästä hän lähti Englantiin opiskelemaan sävellystä, muttei kuitenkaan viihtynyt Birminghamissa lainkaan. Ihmiset ja kulttuuri tuottivat pettymyksen.
Kandiohjelman jälkeen Lehtiniemi pääsi jatkamaan opintojaan Tukholman elokuvasäveltäjäkouluun. Paluu Pohjoismaihin tuntui kuin paluulta kotiin. Nyt Lehtiniemi asuu Helsingissä, takana on tutkinto ja edessä kasapäin suunnitelmia ja haaveita.
Oman sydämen kuuntelu taiteessa merkitsee Lehtiniemelle paljon. Tällä hetkellä hän säveltää musiikkia ruotsalaisen animaatio-ohjaaja R. S. Söderströmin valmisteilla olevaan animaatioon. Lisäksi hän on säveltänyt musiikin Karzan Kaderin ohjaamaan, kahdesta kurdiveljeksestä kertovaan lyhytelokuvaan Bekas .
Opiskelijoiden Oscareissa hopeaa saavuttaneesta lyhytelokuvasta tulee alkuvuodesta kokopitkä versio elokuvateattereihin.
– Elokuvan musiikki on sekoitus kurdirytmejä ja jousiorkesteria.
Omaa animaatiotakin parhaillaan valmisteleva Lehtiniemi ammentaa sävellyksiinsä niin omasta persoonastaan kuin koetusta elämästä ja muista ihmisistä. Hänen musiikissaan vuorottelevat kaksi elämänmakuista teemaa: melankolisuus ja hassuttelu.
Lehtiniemi haluaa välittää musiikissaan ja animaatioissaan myös elämän todellisuutta, sen kaikkia puolia, tunteita ja kokemuksia.
Jumalan persoona on inspiroinut ja kiehtonut Juhana Lehtiniemeä jo hyvän tovin. Raamatussa ilmi tulevat Jumalan tunteet eli rakkaus, viha, armollisuus ja jopa virheet ovat puhutelleet häntä.
– Ihmisen langettua syntiin Jumala katui, että oli luonut hänet maan päälle. On merkityksellistä tajuta, että Jumalakin voi tehdä jotain niin inhimillistä kuin katua.
– Koska ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, on Jumala siis ihmisen alkuperäinen malli. Jumalassa täytyy olla samoja asioita kuin meissä, tosin vain täydellisempinä. Jumalan persoonaa pohtiessani Jumalasta on tullut minulle hyvällä tavalla inhimillisempi ja ymmärrettävämpi, Lehtiniemi kuvailee.
Kristityn perheen lapsi on saanut aina olla vapaasti sitä, mitä on. Usko ei ole koskaan Lehtiniemeä ahdistanut. Hengellisyys ja usko olivat hänelle jo nuorena hyvin henkilökohtaisia ja tärkeitä asioita.
Lehtiniemi tapasi käydä erilaisissa kristillisissä tapahtumissa, joita hän muistelee lämmöllä. Oli nautittavaa olla yhdessä muiden kanssa, mutta silti erillään.
– Muistan, kun olin teini-ikäisenä mukana hengellisessä Taiteiden kesä -tapahtumassa. Eräässä iltatilaisuudessa seurasin ihmisten tanssia ja laulua. Istuin itse erillään muista, mutta sain myös kohdata Jumalan hiljaisuudessa.
Lehtiniemelle on tullut vuosien ajan joka päivä sähköpostiin Päivän Sana. Hän kertoo lukevansa sen lähes aina, mutta on myös tiedostanut ohittavansa sellaisia raamatunkohtia, jotka tulevat liian lähelle omaa syntisyyttä tai vajavuutta.
– Minua on puhutellut erityisesti Saarnaajan kirjan sanat kaiken turhuudesta. Teksti on erittäin myönteinen, sillä elämälle ei pidä hakea merkitystä maailmasta eikä sitä tule rakentaa työn varaan.
– Huomaan välillä olevani kaukana Jumalasta. Huonoimpina hetkinä minulle kuitenkin kirkastuu aina, että lopulta ei ole mitään muuta kuin Jumala. Toivon, että pystyisin pitämään kiinni tästä elämäni perustasta koko elämäni ajan, Lehtiniemi sanoo.
Jaa tämä artikkeli: