Kohti kohtuullista elämäntapaa
Vuosi 2013 on alkanut keskustelulla kohtuullisuudesta. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on pyytänyt laskemaan palkkiotaan noin viidenneksellä sillä perusteella, että ”kukin kohtuuden mukaan”.
Mikä sitten on kohtuus tai kohtuullisuus? Kohtuus ei ole eksaktia, vaan suhteellista ja tilannesidonnaista, arvioitua ja harkittua. Kun puhumme palkoista, puhumme siitä, millaisen ansion tietystä työstä voi ajatella ansaitsevansa. Saadun palkkion olisi oltava suhteessa työhön, vastuuseen ja suoritukseen ja yhteydessä kokonaisuuteen. Että ihminen on palkkansa ansainnut.
Kohtuullisuus ei ole muodikasta. ”Ei se ole tyhmä, joka pyytää, vaan se, joka maksaa”, sanotaan. Onko tarpeen tyytyä kohtuuteen, jos on mahdollisuus saada enemmän?
Jo antiikin filosofeilla oli tähän selvä vastaus. Kohtuullisuus on ihmisen hyve, jota kohti tulee pyrkiä ja itseään treenata. Jos emme ole kohtuullisia, lankeamme ahneuteen, pelkän oman edun tai nautinnon tavoitteluun. Ahneus ei ole kunniaksi ihmiselle.
Hyveiden tarkoitus on saada ihmisestä esiin se, mikä hänessä on parasta. Jos kaikki tavoittelemme viisautta, oikeudenmukaisuutta, rohkeutta ja kohtuullisuutta, ei tämä ainakaan huonommin voi mennä.
Kohtuullisuuden siunauksen ymmärtävät erityisen hyvin vahingolliseen hillittömyyteen kompastuneet. Alkoholin kanssa kohtuus on tarpeen jopa toiseen ääripäähän saakka. Syömishäiriöihin sairastunut opettelee pitkään kultaista keskitietä.
Kohtuullisuus toimimisen ja ajattelun hyveenä koskee kaikkia ihmiselämän alueita: niin elinkeinoelämää ja politiikkaa kuin yksityisiä valintojakin. Se toimii ikään kuin mittarina: Mikä on oikein ja kohtuullista missäkin tilanteessa? Voiko vähemmän olla ihan tarpeeksi? Tai kääntäen: mikä on se kohtuullinen vähin, jolla ihminen tulee toimeen? Mikä on oikeus ja kohtuus?
Luterilaisuudessa ajatellaan, että moraaliset kysymykset ovat järjellä ratkaistavia kysymyksiä, ja että ihmisellä on luonnostaan mahdollisuus löytää niihin vastauksia. Mikä on kohtuullista? Millaista on hyvä elämä?
Kohtuullisuuden kysymykset ovat aina ajankohtaisia. Viime vuosikymmeninä niihin on tuonut oman lisänsä ilmastonmuutos ja ihmisen vaikutus siihen. Sen suhteen kohtuullisuus ei ole vain ajattelun ylellisyyttä, vaan toiminnan välttämättömyys. Kohtuullisuuden pitäisi näkyä sekä yksiköiden että yhteiskunnan arjessa, meidän teoissamme ja valinnoissamme.
Urpu Sarlin
päätoimittaja
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: