Kohti vapautta
Oletko kuullut sanonnan, että kun oikein pahoin tekee, Jumala heittää kuuman kiven päähän? Uhkauksella on peloteltu lapsia, joihin muu ei ole tehonnut.
Jumalasta on silloin tehty ylimmäinen lapsenkaitsija. Hän vieläpä suuttuukin samasta, mistä vanhemmat.
Samaa sarjaa on kuva Jumalasta, joka lähettää ihmiselle sairauksia rangaistukseksi ja opetukseksi. Tai vielä pahempaa: jonkun mielestä vammainen lapsi on äidin synnin seuraus.
Mielikuva pilven päältä kiviä ja katastrofeja sinkoavasta Jumalasta on vastenmielinen. Silti tämän kaltainen Jumala elää monen päässä.
Kun rippikoulussa opetettiin, että ihmisen pitää noudattaa Jumalan tahtoa, mielessä kävi pelko: Jumalahan saattaa tahtoa ihan mitä tahansa.
Voi mennä monta vuotta, ennen kuin pelko hälvenee ja Jumalan läsnäolosta tulee lupaus jostain hyvästä ja avarasta.
Jumalaa ei kukaan ole nähnyt. Jumalakuvan aineksia meihin koostuu muista ihmisistä, heidän tekemisistään ja sanomisistaan, kirkon työntekijöiden kohtaamisesta, lähipiirimme uskonnollisuudesta, omasta elämästämme ja vuosien mittaan meissä tapahtuvista muutoksista.
Jos avaamme Raamatun, kohtaamme sielläkin monia kuvia Jumalasta. Kieli, jolla jumalakokemuksia yritetään hahmottaa, on ihmisen kieltä. Jos kolme kristittyä ryhtyy keskustelemaan jumalakuvastaan, esiin piirtyy pian kolme erilaista kuvaa – vaikka he ovat saattaneet istua samoissa messuissa ja lukeneet samaa Raamattua.
Sana tulee todella lihaksi. Ei vain Jeesus Nasaretilaisen elämässä, vaan myös meidän elämässämme. Se, miten elämä meitä kuljettaa, avaa meissä uusia ymmärtämisen kerroksia. Vuosien mittaan nuoruuden mustavalkoinen jyrkkyys usein loivenee, myötätunto kasvaa ja halu anteeksiantamiseen paranee. Inhimillinen kasvu vaikuttaa tapaan, jolla uskoamme sanoitamme.
Tässä on jotain hyvin lohdullista. Ihmistä ei ole jätetty muuttumattoman hengellisyytensä vangiksi.
Elämän laajemmissa muutoksissa ja kriiseissä kovakorvaisinkin alkaa kuulostella, minkä varassa elämäni on, mihin lopulta panen toivoni ja mikä on oikeasti arvokasta.
Ihmisen ei tarvitse kieltää itseään ja kokemaansa. Kaiken sen kanssa ja sen läpi hän voi lähestyä hengellisyyttään ja tutkia sen muutospaineita. Jumalan luo vie monta tietä ja uskon, että hän suuresti rakastaa kaikkia totuuden etsijöitä.
Marja Kuparinen
Jaa tämä artikkeli: