Koiramaista elämää
Koirien iloinen haukkuminen kuuluu kauas Koirahoitola Hupi ja Hallista Pakilassa. Kultainennoutaja Manu katselee häkistään lempeillä silmillään ja sekarotuinen Hupi , omistaja Kaija Antilan oma koira, kaipaa paijausta.
Hupi tuli aikoinaan Klaukkalasta mielenterveyspotilaiden hoitokodista, ja kaikki herkkukaapit auki saava irlanninvesispanieli Halli on kotoisin Yhdysvalloista.
– Hupi ja Halli ovat täällä pesupäivinä, kertoo koirahoitolan viime kesänä perustanut Antila.
Aikaisemmin Antila työskenteli laboratoriohoitajana, mutta kahdesta leikkauksesta huolimatta vaikea karsastus vei näön ja kyvyn tehdä entistä työtä.
– Olen käynyt koirankouluttajakursseja Eläinkoulutuskeskuksessa. Valtaosan klinikkaeläintenhoitajan työharjoitteluista tein koirahoitoloissa ja vuoden verran etsin sopivia tiloja.
Koirahotellin perustaminen nieli niin paljon rahaa, että ilman perintöä se ei olisi edes onnistunut. Vieläkään työ ei tuo leipää pöytään.
– Vuokra, sähkö, vakuutukset, tietokoneet, valvontakamerat, pesukoneet, häkit ja häkkien kumimattojen kiinnittäminen, Antila luettelee kustannuksia.
Koirahotellin pitäminen vaatii paljon.Jotkut karvaiset asiakkaat ovat melko vallattomia.
Kerran eräs veijari työnsi kuononsa toisen eläinystävän häkkiin, jolloin kaveri puraisi kirsuun.
– Eläinlääkärireissuhan siitä tuli. Lenkilläkin täytyy olla tarkkana, sillä osa koirista jahtaa pyöräilijöitä, toiset siilejä ja lintuja. Aika kova sana monelle ovat rullaluistelijat, joilla on sauvat. Eläimet täytyy hallita hyvin, Kaija Antila tähdentää.
Osa tassuttelijoista on kanta-asiakkaita. Tutut koirat hyörivät mukana arjen askareissa, kuten imuroinnissa ja aamukahveilla.
Päivät ovat pitkiä; siivoamista, vesikuppien täyttämistä, lenkittämistä ja juoksevien asioiden hoitamista on paljon. Enimmillään hoitolassa on kymmenen karvakuonoa.
– Koirat lenkitetään kolmesti päivässä. Vain tutut eläimet pääsevät ulos yhdessä.
Joskus eroahdistus saattaa olla niin paha, että koira menee pitkin häkin seiniä.
– Aina omistajatkaan eivät ole tietoisia eroahdistuksesta. Vaikeaa eroahdistusta potevan eläimen paikka ei ole täällä.
Sesonkiaikoja koirahotellissa ovat kesä, joulu, uusivuosi ja hiihtoloma. Toiset viipyvät vain pari päivää, mutta pisimmillään karvakuono voi olla hoitolassa yli kuukaudenkin, kun omistaja on sairaalassa.
Valtaosa lemmikeistä syö omia ruokiaan, sillä vatsa menee herkästi uudenlaisesta ruoasta sekaisin.
– Jos koira ei ala syödä, teen risottoa. Monet tosin saavat ruokahalua, kun ne kuvittelevat, että kaverikin voi vierailla kupilla.
Antila yöpyy kotonaan. Jos jotain ihan omituista sattuu, kotiin tulee hälytys.
Tulee koiravieraita ikäväkin.
– Koirien iloisuus tarttuu, ne elävät niin hetkessä. Mieleenpainuvimmat koirat eivät ole silti niitä helpoimpia, toteaa Antila.
Ihmettelen, miksi koirankakat jätetään tien poskeen, vaikka tälläkin alueella on paljon roskiksia. Jos kakat kerättäisiin, se loisi koiraystävällisempää maailmaa eikä ihmisten tarvitsisi astua läjiin.
Nautin kesän valosta, ulkoilusta, terveydestä ja tietysti koirista.
Marjo Hentunen
Jaa tämä artikkeli: