— Huumorilla sekä perheen ja ystävien tuella mennään eteenpäin, toteaa Raija Heikkonen lapsenlapsensa Jimin ja Aida-koiran kanssa.
Kokemukset vaihtoon
Lapset voivat tuoda vanhempien elämään yllättäviä käänteitä.
Lapsia on monenlaisia, ja niin on vanhempiakin. Vanhemmat voivat kuitenkin oppia toisiltaan, miten pärjätä lasten kanssa.
— Olisi hyvä, ettei vanhempien tarvitsisi jäädä kysymysten ja ongelmien kanssa yksin, toteaa psykiatrinen sairaanhoitaja Raija Heikkonen.
Hän muistaa ajat, jolloin hänen omat lapsensa olivat pieniä. Tarjolla ei ollut sitä tukea, mitä hän olisi äitinä toisinaan kaivannut.
— Mummot olivat kaukana ja heillä oli oma työelämänsä hoidettavanaan. Heitä ei voinut häiritä päivällä. Silloin toivoin paikkaa, jossa olisin voinut jutella toisten vanhempien kanssa.
Vaikka Raijan omat lapset ovat jo aikuisia, lapsiperhevaihe ei ole unohtunut. Kolme alle kouluikäistä lastenlasta asuu samassa pihapiirissä. Lisäksi Raija on työskennellyt vuosikausia erityisluokanopettajana.
Kun vauva itkee yöt
Vanhemman jaksaminen voi olla koetteilla monesta syystä. Raija muistaa useita tiukkoja paikkoja, joissa toisilta vanhemmilta saatu tuki olisi voinut auttaa.
Heikkosten ensimmäinen lapsi oli koliikkivauva, jolla alkoivat pian myös korvasäryt.
— Asuimme kerrostalossa. Saadaksemme vauvan rauhoittumaan ja olemaan häiritsemättä naapureita, kanniskelimme häntä miehen kanssa vuorotellen olkapäällä läpi yön. Päivisinkään en päässyt nukkumaan, vaan työntelin vauvaa rattaissa pitkiä matkoja.
Neuvolasta ei tullut apua, vaikka äiti itki, että on niin väsynyt, ettei enää jaksaisi. Kotona saattoi sentään miehen kanssa yhdessä itkeä ja ihmetellä, että tätäkö se lapsen saamisen ihanuus on.
Siinä tilanteessa ei paljon naurattanut, kun yksi lääkäri tulkitsi lapsen oireilevan korvatulehduksillaan vanhempiensa suhteen ongelmia. Siis erotako pitäisi?
Eihän tämä bulimiaa ole!
Perhe selvisi lapsen korvaongelmista, mutta myöhemmin tuli vastaan muita haastavia tilanteita.
— Se, että lapsi joutuu koulukiusatuksi, voi olla vanhemmille ahdistavaa, vaikeaa ja väsyttävää. Nuoremman tyttären kurkkutulehdus oli rankka paikka, kun tuntui siltä, että lapsi kuolee käsiin.
Tyttö oli alun toisella kymmenellä, kun hän sanoi, ettei voinut syödä. Kun asiaa selviteltiin, lääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä oli bulimia. Vaikka tyttö sai kotona nestemäistä ruokaa, hän laihtui laihtumistaan.
— Vanhempana piti jaksaa ja uskoa, että lapsi selviää. Tunsin oman lapseni, ja olin varma, että kyseessä oli jokin muu kuin bulimia. Lähdimme selvittämään asiaa yksityislääkärin kautta. Kurkkutulehdus löytyi lopulta, kun tyttö ei tutkimuksissa pystynyt nielemään varjoainetta.
Kun varsinainen vaiva löytyi, sille löytyi taustakin: kurkku oli tulehtunut sen jälkeen, kun tyttö oli joillakin syntymäpäivillä meinannut tukehtua pizzanpalaan.
Kukapa ei haluaisi olla hyvä lapselleen
Raija pitää tärkeänä sitä, että vanhemmat olisivat mahdollisimman paljon läsnä lastensa elämässä.
— Vanhemman ja lapsen keskinäisen suhteen pohja luodaan varhaislapsuudessa. Jos pohja on huono, sitä on vaikea korjata myöhemmin. Kodin ulkopuoliset harrastukset eivät ole läheskään niin tärkeitä kuin arjen pienet rutiinit.
— Lapsi tarvitsee rajoja varhain — jo paljon ennen kuin vaikkapa ensimmäiset päihdekokeilut alkavat, vaikka nekin alkavat nykyään sangen varhain.
Raija muistuttaa myös, että kaikki lapsiperheen vaativat tilanteet eivät suinkaan johdu lapsista.
— En usko, että kukaan vanhempi haluaa olla paha lapselleen, mutta esimerkiksi päihteet tai sairaudet voivat sekoittaa vanhemman pään niin, ettei hän enää osaa toimia lapsensa parhaaksi.
Nykyisin Raija paneutuu lapsiperheiden kysymyksiin perheterapian opinnoissaan. Niihin liittyen hän vetää tänä keväänä Rekolan kirkolla tiistai-iltaisin viisi kertaa kokoontuvaa vertaisryhmää vanhemmille. Teemana on vanhemmuuden tukeminen ja jaksaminen. Raija voi käydä myös yksittäiskeskustelun perheen kanssa, jos ryhmä ei sille sovi.
Ilmoittautumiset vanhempien ryhmään Siru Rantaselle p. 050 342 6155 tai Irma Liljeströmille p. 050 553 8459.
Vertaisryhmä vanhemmille alkaa ti 29.3. Rekolan kirkolla.
Jaa tämä artikkeli: