Lauri Maaralalle on tärkeää olla aidosti läsnä hetkessä.
Koko ruumis rukoilee
Käveleminen, syöminen tai lasten kanssa leikkiminen voivat olla rukousta ja meditaatiota, tietoista läsnäoloa.
Jotkut ajattelevat uskon kuuluvan vain sielun alueelle, lihallisesta ruumiista erilliseen hengelliseen ulottuvuuteen.
— Kuinka ruumiillisuus voisi olla liittymättä spiritualiteettiin! Kaikki se, mitä me koemme Jumalasta, tapahtuu kehossa. Ei meillä ole mitään muutakaan Jumalan kohtaamisen paikkaa, kommentoi kirkkoherra Lauri Maarala.
Hän vastustaa jyrkästi ihmisen ruumiillisuutta väheksyvää teologiaa. Uskonnollisetkaan kokemuksemme eivät ilmene ensin järjen tasolla tai hengellisissä sfääreissä, vaan aivojen impulssiosassa, matelijan aivoissa. Reagoimme, tunnemme ja pidämme jostakin ennen kuin ajattelemme reaktioitamme.
— Ajatukset tulevat jälkeenpäin. Tunteiden rekisteri, sinfoniaorkesteri on jo täydessä vauhdissa ennen kuin järjen tahtipuikko koputtaa ja tekee itsensä kuultavaksi. Ruumis rekisteröi kaikki kokemuksemme ja sen muisti vaikuttaa moniin päätöksiin enemmän kuin järjen harkinta.
Pyhä toimitus
Maaralaa puhuttelee yhä vähemmän sellainen teologia, jossa Jumala nähdään kaukana ulkopuolellamme.
— Rukouksessa voimme tulla tietoisiksi Jumalan syvästä läsnäolosta ihan kaikessa. Hänen Henkensä puhuu meissä. Rukoilija voi avautua sille rukoukselle, joka on jo meneillään — koko luomakunnan huokaukselle. Jumala toivoo, että avaisin sydämeni ovet ja huomaisin hänen olevan siellä.
Moni ei ole ehkä tullut ajatelleeksi Lauri Maaralan ja Juice Leskisen tapaan, että rakastelukin on pyhä toimitus. Raamatun Laulujen laulussa ei käytetä sattumalta maallista rakkaustarinaa Jumalan ja ihmisen yhteyden vertauskuvana.
— Jos keskenään rakastelevilla ihmisillä on taju siitä, että tämä toimitus on oikeasti pyhä, läsnä on kaksi pyhää olentoa. Heidän sisällään on sekä Jumalan että toisen ihmisen kaipuu. Toimituksesta tulee jotain enemmän kuin fyysisten tarpeiden tyydytystä.
Valpas ja tietoinen läsnäolo
Lauri Maaralalle on tärkeää opetella olemaan aidosti läsnä hetkessä. Heti herätessään hän haluaa havahtua ja tulla tietoiseksi uudesta päivästä, jonka Jumala on antanut lahjaksi eikä hukattavaksi.
— En ryntää ensimmäiseksi avaamaan Hesaria, vaan koetan tehdä jotakin, joka avaa minut valppaaksi. Asetun aloilleni, kenties avaan ikkunan ja hengitän raikasta ilmaa. Saatan aloittaa päivän myös aamuvenyttelyllä, johon liitän rukousta tai psalminjakeen.
— Hengittäessä annan virrata itsestäni ulos kaiken ahdistuksen, levottomuuden ja huolen. Sisään hengittäessäni ajattelen, että Pyhä Henki hengittää minussa rauhaa ja anteeksiantoa ja rukoilee minussa: ”Isä, tässä olen!”
Liikuntaan ja ruumiilliseen työhön jo lapsuudessaan metsä- ja rakennustöissä tottunut Maarala on intohimoisia urheilumiehiä. Päälajeja ovat juoksu ja hiihto.
— Minulle juoksu on meditaatiota. Juoksen ympäristöä havainnoiden ja kehoani kuunnellen.
— Hengellistä harjoitusta voi olla myös vaikkapa se, että lasten kanssa ollessaan keskittyy heihin enkä anna ajatustensa harhailla muualla.
Paljaassa luottamuksessa
Lauri Maarala työskenteli Vantaalla pappina melkein kolme vuosikymmentä, kunnes hän lähti Mäntyharjulle kirkkoherraksi vuonna 2007. Hiljaisuuden harrastus alkoi jo 1980-luvulla rippikoululaisten Lapin vaelluksilla ja aikuisten hiihtovaelluksilla.
— Yhden vaelluksen jälkeen päätin, että järjestän itselleni joka aamu puoli tuntia rauhoittumisaikaa. Jossain vaiheessa aloin lukea samalla psalmeja. Raamattu muuttui työkirjasta mietiskelykirjaksi.
Siitä alkoi pitkä sisäinen matka, joka vei Maaralan opiskelemaan hengellistä ohjausta ja ohjaamaan retriittejä.
— Retriittejä rytmittävät rukoushetket, hetkipalvelukset, kävelyretket, messu ja hiljaiset ruokailut. Kaikki tämä on tietoisen läsnäolon harjoitusta. Tulen tietoiseksi siitä, minkä keskellä olen ruumiissani ja mielessäni. Raamatun tekstit alkavat elää oman elämäni sisällä.
— Koko ihminen asettuu paljaassa luottamuksessa Jumalan puhuteltavaksi, jolloin tututkin kertomukset ja kuvat saattavat avautua tuoreella tavalla.
Ruumiin rukous syventyi, kun Lauri Maarala veti retriittejä sellisti Seppo Laamasen kanssa. Soiton lisäksi Laamanen viritti hiljentymiseen ohjaamalla rentouttavia ja hengitystä avaavia taiji-liikkeitä. Liikkeet auttavat rukoilijaa rauhoittumaan.
— Elvyttävät rentoutusliikkeet ja liikesarjat ovat yksinkertaisia. Kysymyksessä ei ole kuntoilu eikä liikunta. Kenenkään ei pidä tehdä mitään, mitä ei halua tai osaa.
Herkkä instrumentti
Ruumis on herkkä ja haavoittuva instrumentti. Jokainen kantaa kehossaan kokemuksia, joiden ehdoilla täytyy edetä. Elämänhistoriamme ja -tarinamme on kirjoitettu ruumiiseemme: ilot, surut, loukkaukset ja väkivallanteot.
— Meidän pitäisi havahtua siihen, että kehomme ovat osa pyhää universumia. Kosmoksen alkuräjähdys kaikuu myös jokaisessa ihmisruumiissa, Lauri Maarala pohtii.
Ruumis, on se millainen tahansa, on Jumalan lahja, hän painottaa. Ei ole yhdentekevää, kuinka kohtelemme sielumme temppeliä. Jos otamme vakavasti ruumiimme pyhyyden, otamme tosissaan myös toisen ihmisen pyhäkön. Siihen ei saa suhtautua väkivaltaisesti, sillä kaikki luotu on pyhää.
— Luomakuntakin on osa Jumalan ruumista. Me olemme osa Jumalan pyhää kosmosta, ja siitä on syviä seurauksia. Emme voi tuhlata luonnonvaroja tällä vauhdilla. Kohta tarvitsemme neljä maapalloa kaikkeen siihen, mitä kulutamme. Meille on annettu elettäväksi ihmeellinen Tellus, mutta me tuhoamme sen.
— Emme voi mennä sen taakse, että jokin kaikkivaltias olento pelastaisi meidät tuholta, jonka itse olemme saaneet aikaan. Meille on annettu tehtäväksi pitää huolta luomakunnasta.
Psalmeissa lihaa ja verta
Rukoillessaan ja retriiteissä Lauri Maarala lukee erityisesti psalmeja, joissa ei epäröidä puhua Jumalasta vahvoin ruumiillisin kuvin.
— Psalmit ovat huutoa ja huokausta korkeamman instanssin puoleen. Niissä kuuluu lihaa ja verta olevan ihmisen keskustelu Jumalansa kanssa. Ruumiissaan ihminen rukoilee ja taistelee Jumalansa kanssa.
— Kun luemme psalmeja uudelleen ja uudelleen, harjoitamme herkkyyttämme Jumalan edessä, sitä, että avaudumme hänen läsnäololleen ja tunnemme sen.
Raamatullisessa kielessä Jumalasta käytetään ruumiillisia kuvia.
— Kieli on lapsellista. Mutta me olemme lapsia, kun on puhe Jumalasta. Kuvia täytyy olla, mitä karkeampia ja hienostelemattomia, sitä parempi. Pelkät abstraktiot eivät riitä.
— En ajattele ilmaa, kun hengitän. Samalla tavalla Jumala on läsnä psalmeissa ja maailmassa, vaikken näe häntä: ”Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua kuin karu ja kuivunut maa.”
Koko ruumis rukoilee -retriitti 3.–5.8. Heponimen Hiljaisuuden keskuksessa. Hinta 173 euroa. Ohjaajina Lauri Maarala ja Ulla Lumijärvi.
Jaa tämä artikkeli: