Suomalaisen kristityn enemmistön ja pienen juutalaisyhteisön suhde on ylirabbi Simon Livsonin mukaan myönteinen ja terve. ”Suomessa juutalaiset saavat elää rauhassa. Useissa Euroopan maissa esiintyviä ongelmia kuten antisemitismiä ilmenee meillä harvoin.” Kuva: Sirpa Päivinen
Koko Suomen rabbi
Helsingin juutalainen seurakunta sai viime kesänä historiansa ensimmäisen suomenkielisen rabbin. Tammikuun puolivälissä Simon Livson, 30, vihittiin lisäksi koko Suomen ylirabbiiniksi. Käytännössä hän vastaa ainoana rabbina sekä Helsingin että Turun juutalaisesta seurakunnasta.
Livson on Helsingin juutalaisen seurakunnan seitsemästoista rabbi. Suurin osa hänen edeltäjistään on ollut kotoisin ulkomailta. Livsonin suku on asunut Helsingissä yli sata vuotta, suunnilleen yhtä kauan kuin nykyinen, vuonna 1906 rakennettu synagoga on seissyt Malminkadulla.
Livsonin Valko-Venäjältä lähtöisin oleva suku oli useimpien suomenjuutalaisten tapaan kantonisteja, jotka palvelivat tsaarin armeijassa. Suomen juutalaisyhteisö syntyi, kun juutalaiset sotilaat saivat luvan jäädä maahan palvelusvuosiensa jälkeen.
”Sekä seurakunnan sisällä että suhteissa seurakunnan ulkopuolelle on eduksi se, että puhun suomea ja ymmärrän suomalaista kulttuuria”, Livson sanoo.
Livson on kiinnostunut kehittämään yhteistyötä myös kristittyjen kanssa. Ensi sunnuntaina eli kynttilänpäivänä hän osallistuu Olarin seurakunnassa juutalaisten ja kristittyjen yhteiseen rukoushetkeen rauhan ja yksimielisyyden puolesta. Rukoushetki aloittaa YK:n uskontojen välisen harmonian viikon.
”Tulen mielelläni kutsuttaessa kertomaan juutalaisuudesta kristillisiin seurakuntiin. Juutalaisuudella ja kristinuskolla on yhteisten juuriensa vuoksi hyvät lähtökohdat vuoropuhelulle ja toisiltaan oppimiselle. Yhteinen rukoushetki on täysin mahdollinen, kun se toteutetaan molempia osapuolia kunnioittaen. Rauha on erityisen sopiva, aina ajankohtainen rukousaihe.”
Savon sydämestä rabbiksi
Jerusalemissa syntynyt Livson on viettänyt suurimman osan lapsuuttaan ja nuoruutensa Pohjois-Savossa.
”Muutimme Varpaisjärvelle Korpijärven kylään, kun olin seitsemänvuotias. Helsingissä kasvanut, Israelissa arkeologina ja matkaoppaana työskennellyt isäni halusi ryhtyä maanviljelijäksi”, Livson kertoo.
Ylioppilaaksi päästyään hän opiskeli Porvoossa tradenomiksi. Maallistuneessa kodissa kasvanut Livson kiinnostui juutalaisuuden uskonnollisesta puolesta, kun hän tutustui Helsingissä amerikkalaiseen juutalaisperheeseen, joka edusti ultraortodoksista Chabad Lubavitch -suuntausta.
”Aloin lukea juutalaista uskontoa ja lakia koskevia kirjoja. Kiinnostukseni huomattiin myös juutalaisessa seurakunnassa. Minulle ehdotettiin, että lähtisin seurakunnan tuella opiskelemaan rabbiksi ja palaisin töihin Helsinkiin.”
Livson opiskeli yhteensä kuusi vuotta Israelissa ja New Yorkissa. Hän valmistui rabbiksi viime kesäkuussa ja muutti Suomeen israelilaisen vaimonsa Sivanin ja nyt kaksivuotiaan tyttärensä kanssa.
”Rabbin työssä saan olla mukana seurakuntalaisteni elämän kaikissa vaiheissa, sekä iloissa että suruissa. Oveni on aina auki keskusteluja varten.”
Nuoret ja perheet seurakuntaan
Livsonin mukaan Suomen juutalaisyhteisön suurin haaste on pysyä elinvoimaisena. Suomessa asuu vajaat 1500 juutalaista, joista suurin osa pääkaupunkiseudulla. Viime vuosina määrä on ollut pienessä kasvussa ja yhteisö on kansainvälistynyt muun muassa israelilaisten ja venäläisten maahanmuuttajien myötä.
Sekä Helsingin että Turun juutalainen seurakunta edustavat perinteeltään ja käytännöiltään ortodoksijuutalaisuutta. Suurin osa seurakuntien jäsenistä on kuitenkin melko maallistuneita. Monet käyvät synagogassa vain juhla-aikoina. Yhteisöllisyys näkyy seurakunnan harrastus- ja kulttuuritoiminnassa. Juutalaisilla on myös oma urheiluseura Makkabi.
”Uskonto ei juuri näy suomenjuutalaisten arjessa. Useimmat meistä elävät tavalliseen suomalaiseen tapaan. Esimerkiksi pukeutuminen ei poikkea valtavirrasta mitenkään. Osa noudattaa ruokailussa kosher-säädöksiä, mitä varten meillä on kosher-ruokaa myyvä kauppa”, Livson kertoo.
Livsonin mukaan merkittävimmät kysymykset liittyvät tällä hetkellä perheisiin, lapsiin ja nuoriin. Seka-avioliittoja on paljon, ja vain reilu kolmannes suomenjuutalaisista lapsista käy juutalaista koulua.
”Monilla nykyjuutalaisilla ei enää ole esivanhempiemme tavoin palavaa tarvetta säilyttää perinnettä. Tärkein haasteeni on luoda uutta yhteisöllisyyden tunnetta ja saada yhteisömme jäsenet kiinnostumaan siitä, mitä on olla juutalainen. Toivon, että etenkin nuoret ja nuoret aikuiset löytäisivät seurakuntaan.”
Sunnuntaina 3.2. kello 18 YLE 1 radioi suorana lähetyksenä Olarin seurakuntasalista kristittyjen ja juutalaisten tunnin mittaisen yhteisen rukoushetken rauhan ja yksimielisyyden puolesta. Paikalla ovat piispa Tapio Luoma, ylirabbi Simon Livson ja kirkkoherra Salla-Maria Viitapohja. Musiikista vastaavat Hillel Tokazier (laulu ja piano), Anneliina Koskinen (laulu) sekä kanttori Sari Raution johtama Wähäpaimen-kamarikuoro.
Jaa tämä artikkeli: