Runollista. Arkkitehtitoimisto Brunow & Maunulan suunnittelema talo on nimeltään Aurinkolaiva.
Kollega naapurissa
Mitä tapahtuu, kun 52 taiteilijaperhettä pannaan samaan taloon? Sitä on kokeiltu nyt kymmenen vuoden ajan Vuosaaressa.
Teksti Laura Pörsti
Kuvat Sirpa Päivinen
Aamu Vuosaaren Aurinkolahdessa aukeaa sumuisena. Lokit huutelevat meren yllä, kun muusikko Mamba Assefa kävelee kohti työhuonettaan. Hän on vienyt lapsensa kouluun ja aloittaa työpäivän ennen yhdeksää tavallisen toimistotyöläisen tavoin.
– Lasten rytmin kautta muodostuvat sopivat, aamupainotteiset työajat, Assefa sanoo.
Ensimmäiset asukkaat muuttivat Vuosaaren taiteilijataloon kymmenen vuotta sitten. Mamba Assefa perheineen oli heidän joukossaan. Hän sai talosta myös työhuoneen.
– Tänne on muodostunut aika tiivis yhteisö. Matkan varrella ollaan tutustuttu toisiimme, hän toteaa.
Taloon muuttaminen kymmenen vuotta sitten oli kuvataiteilija Elena Näsäselle helpotus.
– Kun koko talo oli täynnä taiteilijoita, tuli sellainen olo, että tämä on ihan oikea ammatti ja muutkin tekevät tätä. Kuvataiteilijan työ on helposti muuten yksinäistä, Näsänen sanoo.
Into asumismuodosta ei ole laantunut. Pihalla asukkaat moikkailevat iloisesti toisiaan.
– Vaikka olemme eri aloilta, monet arkielämän kysymykset ovat yhteisiä, toimeentuloon ja työrytmiin liittyvät asiat erityisesti. Niistä keskustellaan paljon, Näsänen toteaa.
Pesutupa ja piha ovat asukkaiden tavallisimpia tapaamispaikkoja. Lapset vilistävät asuntojen väliä.
– He saavat levitellä leikkejään pihalla ja rakennella majoja eikä niitä tarvitse heti siivota pois, iloitsee talon alakerran asukki ja kahden lapsen äiti, tanssija Jenni Koistinen .
– Joku vanhempi rouva saattaa ikkunasta katsoa, että kaikki on pihalla kunnossa. Kaikki vahtivat kaikkien lapsia, Elena Näsänen lisää.
Myös taiteilijatalon aikuiset ovat löytäneet toisistaan seuraa.
– Kesäisin luen usein luhtiparvekkeella ja jutustelen ohikulkijoiden kanssa. Siinä eksyy helposti jonkun luo viinille tai teelle. Arvaan, että täällä eivät vanhuksetkaan helposti jää yksin, Näsänen sanoo.
Helmikuussa Vuotalolla vietettiin taiteilijatalon 10-vuotisjuhlaa. Tanssi- ja runoesityksessä Aulikki Oksanen luki runoja ja Jenni Koistinen, Tuula Hyyryläinen ja Hanna Pajala-Assefa tanssivat. Mamba Assefa vastasi musiikista.
– Naapureista löytyy luontevasti tekijöitä omiin projekteihin, vaikka harva juttu on varsinaisesti talon tuotantoa, Assefa sanoo.
Yhteistyökumppani-naapureiden lisäksi taiteilijat kiittelevät kotinsa luonnonläheisyyttä. Meri on muutaman askeleen päässä kotoa.
– Liian railakas juhliminenkaan ei kuulu enää tämän sukupolven taiteilijuuteen. Täällä eletään tavallista perhe-elämää, Jenni Koistinen summaa.
Vuosaarelaiset saavat nauttia taiteilijatalon annista aina, kun jollakin asukkaista on aikaa järjestää jotakin. Viime syksynä alkoi Lasse Hirven aloitteesta kerran kuussa pidettävä musiikki-ilta viereisessä ravintolassa. Kaikki talon toiminta ei liity taiteeseen: yksi asukkaista pitää viikoittain taiji-tuntia, ja kerhohuoneessa pyörii kerran kahdessa viikossa luomuruokapiiri.
Taiteilijatalon vieressä sijaitsee 1920-luvulta peräisin oleva Villa Lill Kallvik, jonka työtiloja vuokrataan taiteilijatalon asukkaille. Alakerran suuri sali on monelle vuosaarelaiselle tuttu: siellä toimii Vuosaaren kesäteatteri, jonka kantavista voimista moni asuu taiteilijatalossa.
Villan yläkerrassa valokuvaaja Hanna Weselius pitää taukoa väitöskirjan teosta. Hän kuuluu talon asukastoimikuntaan.
– Vaikka tämä on vuokratalo, asukastoimikunta osallistuu esimerkiksi remonttien suunnitteluun. Meillä on suuri intressi pitää huolta siitä, että vuokrat pysyvät kohtuullisina, Weselius toteaa.
Hänestä taiteilijatalon yhteisöllisyys on sitä, että lapset kasvatetaan yhdessä ja tavara kiertää perheestä toiseen. Sinetiksi sanoilleen hän osoittaa kahta harmaata kaappia.
– Susiluodon Saila antoi nämä minulle, kun ei enää tarvinnut niitä, hän toteaa viitaten viereisen työhuoneen runoilijaan.
Hanna Weselius ei usko, että taitelijatalon erityislaatuinen yhteisöllisyys on kiinni asukkaiden ammatista.
– Kyse on yksinkertaisesti siitä, että porukalla on jotain yhteistä ja halua hakeutua toistensa luokse, hän arvelee.
Aamupäivä on jo pitkällä, ja taiteilijat on päästettävä työhönsä. Mamba Assefalla on työn alla Tuomo Dahlbomin levyn miksaaminen, Jenni Koistinen suunnittelee syksyn yhteisötanssiteosta Kannelmäkeen. Elena Näsänen jää työhuoneelleen antamaan lyhytelokuvalleen viimeisen silauksen. Hanna Weselius ahkeroi väitöskirjaansa esitarkastuskuntoon.
Työntäyteistä taiteilijaelämää.
Jaa tämä artikkeli: