Helsingin piispan tervehdys hiljaisella viikolla 2010
Kolmantena päivänä
Miksi ihmeessä Jeesus nousi kuolleista juuri kolmantena päivänä?
Näin uskontunnustus väittää ja näin kirkoissa lausutaan joka pyhä: "Minä uskon Jeesukseen Kristukseen ––, joka kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista".
Miksi kolmas päivä on niin tärkeä, että se on päässyt kaikkien kristittyjen yhteiseen uskontunnustukseen asti?
Miksei heti ensimmäisenä päivänä? Tai vasta viikon kuluttua?
Juutalaisen ajanlaskun mukaan Jeesuksen kuoleman päivä oli ensimmäinen, sapatti oli toinen ja viikon ensimmäinen eli meidän sunnuntaimme oli kolmas.
Kolmas päivä ei kuitenkaan ole ensi sijassa ajan määre, vaikka siinä onkin numero ja vuorokauden osaa kuvaava sana. Varsinainen juoni on muualla kuin tunneissa tai vuorokausissa.
Kolme päivää kertoo siitä, millaista ihmisen elämä on, ja kolmas päivä siitä, millainen Jumala on.
Juutalaiset puhuivat usein kolmesta päivästä. He muistivat tapahtumia, joissa elämä oli vienyt ahtaalle, keskelle kärsimyksiä, koettelemusten äärirajoille. Kolme päivää muistutti ajoista, jolloin oli jouduttu tiukalle.
Ahdistuneelle ja epätoivoiselle kolme päivää on pitkä aika. Kun Joona oli kolme päivää suuren kalan vatsassa, kaikki oli pimeää ja toivotonta. Kun Jumala koetteli Abrahamia ja vaati luopumaan Iisak-pojasta, kolmen päivän testi oli sietämättömän pitkä. Kun Jeesuksen vanhemmat olivat kadottaneet poikansa juhlaväen joukkoon, he olivat kolmen päivän ajan epätoivoisia. Kun Jeesus kuoli ristillä, opetuslapset olivat kolmen päivän ajan toivottomia. Emmauksen tien opetuslapset olivat murheellisia, sillä "tänään on jo kolmas päivä siitä kun se tapahtui".
Raamatun puhe kolmesta päivästä tarkoittaa sitä, että Jumala ottaa ihmisen kärsimyksen todesta ja käyttää aikaa yhdessä epätoivoisen kanssa. Meille kolme päivää puhuvat siitä, että meidän tuskiamme ei ohiteta hetkessä eikä kevyesti, vaan niiden keskelle pysähdytään ja niitä kuunnellaan.
Pääsiäisenä kolme päivää merkitsevät, että Jeesuksen kuolema oli todellinen ja kauhea asia. Palestiinan maailmassa ruumis alkoi maatua jo muutamassa päivässä. Kuoleman realiteetti oli väkevä, eikä sen mahtia väheksytä. Jumala kulki mukana elämän kaikkein suurimman kärsimyksen keskellä.
Mutta jos kolme päivää kertovat elämästä ja sen ahdistuksista, niin kolmas päivä taas kertoo siitä, että Jumala voi salatulla tavalla yllättää ja vapauttaa. Tuskan ajalla on rajansa. Vaikka kärsimyksen kolme päivää ovatkin sietämättömän pitkiä, toivo ei kuitenkaan ole kaukana — kolmas päivä tulee pian.
Kolmas päivä on Raamatussa Jumalan toiminnan aika. Kun kolmas päivä koittaa, silloin pitkältä tuntunut kolmen päivän ahdistus päättyy. Jeesuksen vanhempien hätä hälveni: "Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä." Kolmantena päivänä Joona vapautui suuren kalan vankeudesta.
Kolmantena päivänä Jeesuksen kuoleman jälkeen alkoi uusi aika. Kuoleman kauhean todellisuuden rinnalle, sen ylle, tuli uusi elämä.
Kolmas päivä ei ole ihmisen hallussa. Ihminen ei päätä, milloin paha päättyy tai milloin kuolema kukistuu. Kolmas päivä on yllätysten päivä. Kolmantena päivänä Jumala puuttuu asioihin ja avaa uuden todellisuuden. Kolmantena päivänä Kristus nousee kuolleista.
Kolme päivää ja kolmas päivä kuvaavat siis merkillisellä tavalla sekä ankaraa ahdistusta että yllättävää vapautusta, sekä kärsimystä että iloa. Mutta eikö elämä — ja elämä Jumalan kanssa — olekin juuri sellaista? Kärsimystä ja iloa.
Jos Jeesus olisi heti noussut kuolleista, kuoleman kauheutta ei olisi otettu vakavasti. Jos ylösnousemus olisi viipynyt pitempään, toivon odottaminen olisi voinut viedä voimat.
Siksi voimme tänään, huomenna ja joka päivä sanoa: Kristus nousi kolmantena päivänä kuolleista. Kuoleman aika on ohi, ilon aika on alkanut.
Jaa tämä artikkeli: