Daniel Ahlgren on juhlinut kesän alussa lähihoitajaksi valmistumistaan työpaikallaan Rinnekodilla ja lomansa aikana myös vanhempiensa luona Imatralla, ja tietenkin myös kavereiden ja ystävien kanssa Punkaharjulla. Kuva: Hans von Schantz
Kolmas kerta toden sanoi
Kesä alkoi hyvin. Toukokuun lopussa Daniel Ahlgren valmistui lähihoitajaksi Helsingin Diakoniaopistosta.
”Oli oikein kevätjuhla. Pappi ja rehtori puhuivat, samoin ammattiliittojen edustajat. Oli myös opiskelijoiden esityksiä. Vannoimme lähihoitajan valan. Lupasimme edistää terveyttä ja huolehtia lähimmäisistä.”
Ahlgren sai tutkintonsa valmiiksi reilun kahden vuoden oppisopimusopintojen jälkeen.
”Opintojani nopeutti, ettei minun tarvinnut suorittaa valinnaisia opintoja. Niiksi hyväksyttiin aikaisemmin suorittamani koulunkäyntiavustajan tutkinnot.”
Valmistumisen myötä Daniel Ahlgren sai vakituisen työpaikan Rinnekodissa. Oppisopimusopiskelijasta ammattilaiseksi siirtyminen on juridisesti suuri askel.
”En voi eikä minun tarvitse enää olla niin riippuvainen muusta henkilökunnasta. Opiskelija ei voi esimerkiksi jakaa lääkkeitä. Minulta odotetaan osaston asukkaita koskevia ehdotuksia ja niitä kuunnellaan. En voi hutiloida työssäni.”
Tuore lähihoitaja työskentelee opintojen aikana tutuksi tulleella pienellä osastolla, jolla kuntoutetaan autisteja.
”Monella on vähän samanlainen historia kuin minulla. Heitä on siirrelty lapsina paikasta toiseen. Ympärillä olevat ihmiset ovat vaihtuneet. Voin hyödyntää työssä omia kokemuksiani.”
Daniel Ahlgren joutui vauvana lastenkotiin. Hän päätyi 5-vuotiaana Punkaharjun SOS-Lapsikylään. Siellä vanhemmat vaihtuivat vuoden kuluttua.
Uusien vanhempiensa Vapun ja Timon kanssa Daniel varttui aikuiseksi.
”Isä on pojalle auktoriteetti, jota vasten voi peilata itseään. Häneltä saa miehen mallia. Timo on toiminnallinen kaveri, jonka kanssa kalastin, ajoin mikroautoilla ja kävin laivamatkoilla. Yhdessä laiteltiin autoja, katsottiin urheilua tai puhuttiin siitä.”
Danielin biologiset vanhemmat eivät olleet millään tavalla mukana poikansa elämässä. Niinpä hän vietti loma-ajatkin lapsikylävanhempiensa kanssa.
Kun Daniel 13-vuotiaana kiinnostui omasta taustastaan, sijaisisä otti asian tosissaan. Pojan vanhemmat sekä kolme siskoa ja kaksi veljeä löytyivät Imatralta. Romanivanhempien löytyminen toi mukanaan identiteettikriisin.
”Se oli minulle kulttuurisokki. Huomasin, etten kuulu mihinkään. Valtaväestön joukossa olen erilainen, mutta niin myös omieni joukossa, kun en ole kasvanut siellä.”
Nykyään Daniel Ahlgren yrittää yhdistää elämässään molempien kulttuurien hyvät puolet.
”Valtakulttuuri on niin tuttu, että sen eri puolista on vähän vaikea sanoa mitään. Romanikulttuuri on vahva yhteisökulttuuri, jossa asiat ovat joko tai, eivät sekä että. Kahta tietä ja tapaa ei ole.”
Daniel Ahlgren listaa tärkeiksi kokemiaan yhteisökulttuurin tapoja: Vanhempien, ei vain omien, vaan yleensä vanhempien ihmisten kunnioittaminen. Se, että pukeudutaan siveellisesti eikä puhuta vanhempien kuullen ihan kaikesta. Puhtaus ja siisteys.
Vielä peruskouluaikanaan Daniel Ahlgren ei ollut mikään himo-opiskelija, vaikka ei hän koulusta lintsannutkaan.
”Koulussa olin porukan pelle. Yläaste oli yhtä elvistelyä. Muut hölmöilyt, tupakan polton ja päihdekokeilut, aloitin aikaisemmin, noin kymmenvuotiaana.”
Niinpä kun Daniel kertoi kavereilleen haluavansa opiskella liiketalouden merkonomiksi, nämä olivat varmoja, ettei hän pääsisi kouluun. Toisin kävi: hän pääsi ja suoritti opinnot niin, että sai stipendejäkin.
Työpaikkaa ei vain löytynyt. Välivuoden jälkeen Daniel Ahlgren suoritti koulunkäyntiavustajan opinnot. Sen jälkeen pätkätöitä olisi ollut tarjolla muuallakin kuin Rinnekodissa, jonka hän kuitenkin tuli valinneeksi. Muutaman kuukauden kuluttua hänelle kerrottiin uudesta mahdollisuudesta opiskella.
Merkonomiopintojensa loppuaikoina ja välivuoden aikana Daniel kertoo alkaneensa miettiä elämää syvällisemmin.
”Sydämeni kääntyi ympäri, ja rauhoituin. Sitä voi sanoa hengelliseksi heräämiseksi. Taustalla olivat puolikymmentä vuotta vanhemman veljeni puheet. Hän oli nähnyt ensin elämän nurjan puolen ja kokenut sitten muutoksen. Romanikulttuurissa hengen asiat ovat tärkeitä.”
Myös ajatukset työstä ja ammatista saivat uutta suuntaa.
”Olen saanut paljon ja haluan laittaa hyvän kiertoon. Haluan tehdä työtä, josta on jollekin oikeasti jotain hyötyä.”
Opiskeluinto ei ole vielä loppunut: syksyllä Daniel Ahlgren aikoo pyrkiä sosionomiopintoihin. Ehkäpä hän niiden jälkeen voisi ryhtyä auttamaan lastensuojelulapsia.
Kuka?
Daniel Ahlgren, 23-vuotias merkonomi, koulunkäyntiavustaja ja lähihoitaja, jolla on työpaikka Rinnekodissa.
Mistä?
Nykyinen matinkyläläinen on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Punkaharjun SOS-Lapsikylässä.
Motto:
”Nuorena kannattaa opiskella. Haluan tehdä työtä, josta on jollekin oikeasti hyötyä. Voin hyödyntää työssä omia kokemuksiani.”
Jaa tämä artikkeli: