Pyhä paikka. Olympiastadionin pukukopissa Erkka V. Lehtola pukeutui ensimmäistä kertaa HJK:n liigajoukkueen paitaan heinäkuussa 1996. Kuva: Esko Jämsä.
Kolme pyhää 2/6: Erkka V. Lehtola
Jalkapallon monitoimimies Erkka V. Lehtola tunnetaan tarkoista pelianalyyseistaan. Helsinki Cupissa hän etsii lupauksia erityisesti 14–15-vuotiaiden joukosta.
1. Pukukoppi on minulle pyhä paikka. Siellä pelaajat ovat samalla janalla. Vieressä voi istua juuri koulunsa lopettanut lahjakkuus ja toisella puolella 36-vuotias konkari. Kaikilla on kopissa oma paikkansa.
Koppeja on laidasta laitaan. Osa on onnettomia puuparakkeja, joissa äijät ovat kuin sillit purkissa. Jossain Lissabonin Valon stadionilla taas on suurin piirtein oma nahkatuoli jokaiselle. Olosuhteet eivät kuitenkaan ole se juttu, vaan ne ihmiset, jotka istuvat kopissa 300 kertaa vuodessa, hyvinä ja huonoina hetkinä.
Kopista aistii nopeasti joukkueen ilmapiirin. Karkeasti voi sanoa, että pelissä ei pärjää, jos koppi ei toimi.
Kopin pyhyyttä korostaa se, että siellä on joitakin omia sääntöjä. Siellä on pystyttävä puhumaan juttuja, jotka eivät saa tulla sieltä ulos. Minulla ei nyt ole omaa koppia, kun ei ole omaa joukkuettakaan. Koppielämää kaipaan.
2. Suvaitsevaisuus on minulle pyhä arvo. Jalkapallon hienoin opetus on se, että paraskaan ei pärjää yksin. Hyvä tiimi hyödyntää ihmisten erilaisuutta.
Jalkapallo on aika tasa-arvoinen peli. Joukkueissa on usein paljon maahanmuuttajataustaisia pelaajia, mikä on upeaa. Eri kulttuureista tuleville lapsille syntyy hyviä yhteisiä kokemuksia, kun he viettävät aikaa kopissa, kentällä ja turnausmatkoilla. Se on iso askel suvaitsevaista maailmaa kohti.
Minulla on nollatoleranssi homo- ja rasistivitseihin, jotka ovat kymmeniä vuosia olleet jalkapallossa arkipäivää. Tykkäät tytöistä tai tykkäät pojista, me ollaan samanarvoisia.
Kulttuuri muuttuu yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen valintojen kautta. Jotain voi jättää sanomattakin. Kertomalla homovitsejä 20 nuorelle pelaajalle ei vain voita mitään.
3. Pallo on poikkeuksellinen leikkikaluna, pelivälineenä ja esineenä. Se kiehtoo aikuisia, lapsia, mediaa, kaikkia.
Tykkään kaikista palloista, mutta jalkapallosta erityisesti, koska se on vaikea kesyttää. Pyöreä pallo tahtoo karata jaloista. Käsillä sitä on helpompi helliä.
Jalkapallo on ollut minulle ammatti yli 20 vuotta. Ajattelen yhä, että pallossa on ihmeellinen lumo. En kaipaa lomaa sen parista.
Lue myös:
Kolme pyhää 1/6: Kirjailija Riina Katajavuori
Jaa tämä artikkeli: