Kolumni: Akateemisen vapauden varjopuoli
Omista kokemuksistani yleistäen voisin suositella: opintotukikuukausia voi vähentää.
Leikkauksista puhutaan. Itse olen valmis uskomaan, että on lihavia ja laihoja vuosia, ja laihoina pitää elää niukemmin. Osallistun kertomalla oman leikkausehdotukseni, joka perustuu kokemuksiini opiskelijaelämästäni.
Kun menen mielikuvissani takaisin opiskeluvuosiini, olen sängyssä. Yksin. Herään solukämpässäni aamupäivällä tai juon päiväkahveja vuoteessa televisiota katsellen.
Mielikuvissani luentoja on pari päivässä ja sitten tenttiin lueskelua. Haahuilen kyllä yliopistolle – ainakin syömään Unicafe-lounaan ja moikkaamaan kavereita.
Rauhaa on ruhtinaallisesti. Jos en mene luennolle, kukaan ei sano mitään. Tapan aikaa kirjastoissa. Siellä paitsi surffataan netissä, siihen aikaan vielä luettiin kirjoja. Saatan napata hyllystä iltapäiväksi Aristofanesta tai Rousseauta. Raukean haahuilun päälle aktivoidun viikonloppuisin: parhaat opiskelumuistoni ovatkin bileistä.
Opintoni etenevät siinä tahdissa kuin opintotuki vaatii. Kerään tukeen vaadittavat vähimmäisopintoviikot, ylimääräinen rajoittaisi mukavaa elämää.
Opiskelijoiden mielenterveys on tutkitusti heikko. Oma onnettomuuteni ei ainakaan stressistä johtunut. Sanoiksi puettuna nuoruuteni mind-set oli jotakuinkin: "olen onnellinen, kun saan olla rauhassa ja pitää hauskaa."
Tämä on monen onnellisuuskäsitys vieläkin, mutta ei se minua onnelliseksi tehnyt. Tarpeettomuuden tunne masensi. Kaikki oli itsestäni kiinni, mutta mistä motivaatio, jos työllä on merkitystä vain numeroina opinto-otteessa? Tämä on vapauden kääntöpuoli: vapaus tarkoittaa usein tarpeettomuutta ja tarpeettomuus masennusta.
Minulla kävi hyvin. Sain opintoni lopulta valmiiksi, kun tutkintouudistus sitä deadlinella vaati. Minusta tuli kirjailija, ja siinä on edesauttanut vapaa ja leveä lueskelu kirjastoissa. Mutta tämä on jälkiviisautta.
Todennäköisesti ja keskimäärin vähän pienempi vapaus olisi tehnyt parempaa niin opiskelijalle itselleen, yliopistolle kuin yhteiskunnallekin.
Joten omista kokemuksistani yleistäen voisin suositella: opintotukikuukausia voi vähentää. Päiviini olisi mahtunut enemmän työtä, ja olisin tarvinnut sitä.
Kirjoittaja on espoolainen kirjailija.
konstigblog@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: