Kolumni: Anna lahja: pyydä apua!

Kolumni: Anna lahja: pyydä apua!

Kauheinta, mitä suomalaiselle voi tapahtua, on se, että tarvitsee muita ihmisiä. Pikkulasta kehutaan reippaudesta, koululaista itsenäisyydestä ja opiskelija asuu mieluiten yksin yksiössään.

Kun sinkkunainen on vuosikymmenet kerskunut, ettei tarvitse miestä mihinkään ja kunnon ihminen on se, joka selviää laskuistaan ilman tukia, niin ei kai ole ihme, jos vanhus pelkää joutuvansa toisten armoille?

Sodista on kulunut pian 70 vuotta, mutta elämä Suomessa on ennen kaikkea pärjäämistä ja selviytymistä. Hammasta purraan, mutta kunniakasta on olla itsellinen.

Pääsin kerran vieraaksi egyptiläiseen kotiin. Keskiluokkainen perhe asui talossa, johon rakennetaan aina yksi kerros lisää sitä mukaa kun pojat tuovat miniät sukuun. Neljä sukupolvea surkutteli minua: nelikymppinen naisraukka joutuu asumaan yksin, ilman perheen ja suvun tukea ympärillä!

Ja eikö teillä naisilla siellä Pohjoismaissa ole raskasta, kun joudutte käymään töissä, kun miehet eivät pysty yksin elättämään perhettään? Kotityöt ja kauppareissut siihen päälle? Kylmääkin on ja pimeää.

Äkkiä suomalainen arki ei enää näytäkään kadehdittavan vapaalta. En väitä, että monen sukupolven yhteiselo olisi yhtä auvoa missään, mutta ehkä meillä olisi jotain opittavaa.

Olen viime aikoina törmännyt usein suomalaiseen yksin pärjäämisen perintöön. Suomalaisesta eristäytymisestä puhuvat erityisesti ystävät, jotka ovat asuneet muuallakin ja sukupolvelta toiselle periytyvä tunnekylmyys tulee esiin, kun keski-ikäiset pohtivat sukunsa tarinaa.

Samalla tulee esiin kaipuu johonkin muuhun, uudenlaiseen yhteisöllisyyteen, jossa ihmiset eivät kaiken vauraudenkin keskellä kokisi tätä outoa tyhjyyttä.

Kun emme muka tarvitse ketään, viemme samalla toisilta tarpeellisuuden tunteen. Mitä arvoa minulla on, jos en saa olla kellekään hyödyksi ja iloksi? En usko olevani ainoa, joka ei pahastu siitä, kun pyydetään apua. Sehän on samalla luottamuksen osoitus. Luottamus tuo turvaa ja yhteys toisiin ihmisiin osallisuuden kokemuksen: Elämälläni on merkitystä. Eikö sellainen tunne ole paras lahja?

Kirjoittaja on espoolainen toimittaja ja juontaja.
miahalonen@yahoo.com

Jaa tämä artikkeli: