Kolumni: Arkista armoa kokoon katsomatta
”No nyt ymmärrän, miksi paino ja koko olivat sinulle niin arkoja aiheita. Hoikkien tummaveriköitten jälkeen täytyy kai vaan tottua, että sinä olet vaalea ja pyöreä”.
Näin sanoi minulle vuosia sitten mies ensitreffeillä. Ne treffit olivat kätevästi samalla myös viimeiset. Olin silloin kokoa 38. Nyt olen vanhempi ja lihavampi kuin koskaan. En ole edelleenkään kovin lihava, 40–42 kokoiset vaatteet mahtuvat ihan kivasti 170 senttiä pitkälle kropalleni.
Iän myötä olen myös ymmärtänyt, että yleensä painoon liittyvien letkautusten syy on ollut miesten päissä, eikä vartalossani – on se sitten ollut kokoa 36 tai 42. Kun tämänkokoinenkin nainen on joutunut kuuntelemaan kommentointia, niin millaista on todella tuhdeilla sinkkunaisilla?
Ei minulla oikeasti ole ollut siitä käsitystä, mutta nyt on. Pekka Hiltusen romaani Iso antoi siitä näkemyksen. Päähenkilö Anni on raskaasti ylipainoinen, mutta hän on kuitenkin paljon muuta. Annilla on tietoa, taitoa, huumorintajua, osaamista ja tunteita, joita ei saa jakaa kenenkään kanssa. Sillä lihavat naiset eivät ole sinkkumarkkinoilla vahvoilla, eivätkä työmarkkinoilla, joilla ihannoidaan hoikkia. Kuin hoikkuus tekisi ihmisestä pätevän.
Annin kaksi korkeakoulututkintoa ei paljon paina. Tutut ja tuntemattomat katsovat oikeudekseen huudella ja huomautella. Koskaan ei voi tietää, mistä suunnasta tulee sivallus. ”Ylipainoiset ovat vapaata riistaa, vaikka vastoin yleistä luuloa ylipainon ja sairauksien suhde ei olekaan niin selkeä.” Tämänkin opin Pekka Hiltusen kirjasta.
Mitä ihmisen sielulle tekee vuosia jatkuva tunne kelpaamattomuudesta? Meillä jokaisella on kannettavanamme taakkoja, joista ulkopuoliset eivät tiedä mitään. Ylipaino on taakka, joka näkyy.
Anni muistaa elämänsä ajalta jokaisen ystävällisen sanan, koska niitä on niin vähän. Iso ei silti ole synkkä, vaan elämänmyönteinen ja viisas kirja. Annillakin on toivoa.
Kaikille tosielämän anneille, on teillä sitten kiloja tai muuta kannettavaa, haluaisin osata sanoa jotakin, mikä keventäisi elämää. Kaikki me tarvitsemme arkista armoa, joka päivä.
Kirjoittaja on espoolainen toimittaja ja juontaja.
miahalonen@yahoo.com
Jaa tämä artikkeli: