Kolumni: Armo on varoista suurin

Kolumni: Armo on varoista suurin

St. Johnin kirkko on tänä aamuna jouduttu sulkemaan. Holvi-ikkunan yläreunasta on irronnut iso kivi, joka on pudonnut lattialle. Kirkko pidetään kiinni, kunnes rakennus saadaan tarkastettua mahdollisten isompien murtumien varalta.

Viesti ei ole Britanniassa ainutlaatuinen, mutta se on surullinen. Kotimme läheisin kirkko suljettiin, koska sitä ei ole varaa kunnostaa.

Anglikaaneiksi itsensä mieltää alle 30-vuotiai­sta englantilaisista enää noin 20 prosenttia.
Kirkon asema täällä on vahvasta historiastaan huolimatta heikko. Seurakuntahallinto on pientä, köyhää ja kotikutoista. Pappi tekee yksin lähes kaiken, ja vapaaehtoiset auttavat osaamisensa mukaan. Vapaaehtoisten aktiivisessa osallistumisessa on aidon kristillisyyden tuntu. Yhdessä tekeminen ja vastuun jakaminen lisää lämpöä.

Kääntöpuolella on heikko talous, joka hädin tuskin riittää papin palkkaamiseen.

Mihin kirkolla sitten pitäisi olla varaa?

Suomessa on juuri julkistettu seurakuntavaaliehdokkaiden mielipiteet vaalikoneessa. Sieltä selviää, miten ehdokkaat vaalisivat taloudellista vakautta samalla kun antavat tilaa evankeliumin ilolle.
Kirkko järjestäytyy vaaleissa vahvasti puoluepohjalta. Luontevaa se on ollutkin maassa, jossa lähes kaikki kuuluvat kirkkoon ja aktiiviset vaikuttajat saattavat olla samoja puoluees­sa sekä kirkossa.

Niin kauan kuin Suomen kirkko on rakenteellisesti sidoksissa muihin vastaaviin instituutioihin, kuten puolueisiin ja valtioon, sen asema yhteiskunnassa säilyy kohtuullisen vakaana myös taloudellisesti, vaikka samalla sitä leimaa laitosmaisuus.
Taloudellisella vakaudella ei ole kuitenkaan mitään merkitystä, jos rauhaa ja armoa etsivät valuvat muualle.

Kirkko on hengellinen yhteisö. Sillä pitää olla varaa kertoa armahtavasta Jumalasta ja elää niiden ihmisten kanssa, joita armo auttaa vaikeassa tilanteessa. Kirkolla pitää olla myös varaa luopua turhasta maallisesta omaisuudesta ja asemansa pönkittämisestä.

Luterilainen hengellinen varattomuus on materiaalisen luopumisen ja vaalimisen lähtöaskelma.

Kirjoittaja on espoolainen tutkija ja pappi.

merianna.hintsala@gmail.com

Jaa tämä artikkeli:

Minuutissa mystikoksi

Villi city