Kolumni: Diplomi-insinöörilläkin on tunteet

Kolumni: Diplomi-insinöörilläkin on tunteet

Me rakastamme hyviä tarinoita ja kasvatamme toisemme ihmisiksi niiden keskellä.

Tarinoissa ihmiset ovat hyviä tai pahoja, oikeassa tai väärässä, tyhmiä tai viisaita. Kun kasvamme aikuisiksi tarinat muuttuvat vähemmän satumaisiksi, mutta niiden perusluonne säilyy: janoamme juttuja sarjamurhaajista, ryysyistä rikkauksiin kivunneista sankareista sekä tyhmistä ihmisistä, jotka äänestävät väärin. Oleellista on, että tahdomme nähdä itsemme ja kaltaisemme viisaina ja hyvinä prinsessoina ja jotkut aivan tyhminä, laiskoina ja pahoina.

 

Suomalaisessa poliittisessa kansanperinteessä paras ja suosituin tarina on edelleen tarina viisaasta ja vakavasta diplomi-insinööristä, joka vakain käsin ja harmaa puku päällä kääntää Suomen talouden nousuun samalla kuin loogisesti valitsee soveltuvan puolison ja kohtuullisen pakettitalon. Rationaalisen diplomi-insinöörin nemesis on tietenkin kukkahattutäti, joka ei tunteiltaan kykene loogiseen päätöksentekoon vaan puhuu arvoista, onnellisuudesta tai markkinoinnista. Onhan ne suloisia, mutta edistyksen jarru ja esteenä järjen voitolle.

Nyt seuraa paljastus: järkevä diplomi-insinööri ja hupsu kukkahattutäti ovat mielikuvitusolentoja. Ne ovat hahmoja sadussa, jota me kerromme toisillemme jäsentääksemme ihmisyyden epävakaata ja kammottavaa kaaosta.

 

Nyt seuraa paljastus: järkevä diplomi-insinööri ja hupsu kukkahattutäti ovat mielikuvitusolentoja. Ne ovat hahmoja sadussa, jota me kerromme toisillemme jäsentääksemme ihmisyyden epävakaata ja kammottavaa kaaosta."
 

On nimittäin niin, että jokaisessa meissä on kyky hyvyyteen, pahuuteen, tyhmyyteen, viisauteen, rationaalisuuteen ja emotionaalisuuteen. Kun kiellämme osan ja esitämme vain toista, huijaamme itseämme. Järkevinkin vakava diplomi-insinööri toimii usein ihan fiilispohjalta.

Totta kai ihmisen tulee pyrkiä tekemään päätökset punnitusti ja perehtyneesti. Myös tunteisiin voi perehtyä ja niitä punnita, se on itse asiassa ensisijaisen tärkeää. Kun poliitikot ovat vuosien niukkuuspuheella saaneet meidät – yhden maailman rikkaimman maan kansalaiset – uskomaan että elämme niukkuudessa, jossa ei ole varaa auttaa sotaa ja sekasortoa pakenevia ihmisiä, se ei ole yksin rationaalisuus, joka meidät herättää toimimaan oikein.

Jaa tämä artikkeli: