Kolumni: Eettinen valinta
Luin Opettaja-lehden haastattelun valmistuneesta opettajasta, joka teki alkuun sairasloman sijaisuuksia.
Hän sijaisti homeesta sairastuneita opettajia ja kulki homekoulusta toiseen. Hän sairastui itse vakavasti ja joutui alle 30-vuotiaana pysyvästi sairauseläkkeelle.
Suomen kouluissa ja päiväkodeissa on arviolta 250 000 henkeä pahimmissa, merkittävästi kosteus- ja homevaurioisissa tiloissa, joissa on nelinkertainen riski sairastua astmaan.
Miten työsuojelulaki, joka määrää vaarallisessa tilassa työskenteleville asianmukaisen suojauksen, ei ulotu homekouluihin? Hengityssuojaimet kaikille!
Kuluttajalla on hyvä lainsuoja ja palautusoikeus. Terveydelle haitalliset elintarvikkeet ja vaaralliset sähkölaitteet vedetään markkinoilta. Käytännössä järjestelmä ei vieläkään koske asuntoja. Eikä rakennusliike voi maksaa takaisin menetettyä terveyttä.
InnoOmniassa on uusi yritys, joka on kehittänyt edullisen, rakenteissa muodostuvaa kosteutta aistivan laitteen. Se antaa hälytyksen jo ennen kuin vaurioita ja homehaittoja on syntynyt.
Rakennusyhtiöt eivät kuitenkaan halua hälyttäjää, joka ilmoittaa takuuaikana, että asunnossa on kosteusongelma. Usein rakentaja ei voi taata, että uudesta asunnosta tehdään homehtumaton, koska työ tulisi kalliimmaksi ja yritys menettäisi urakan.
Asuntokannastamme 20 miljardin euron arvoinen osuus on merkittävästi homeessa. Ja uusia susia tehdään urakalla? Kuka on syyllinen?
Välinpitämätön alimman asentajaportaan yksilö? Työnjohto, joka kärsii ylirasittuneena hirveästä vastuusta tai sitten ei välitä mistään ja ottaa lahjuksia? Yritys, joka on ketjuttanut alihankinnat ja hukannut laadunvalvonnan? Ahne sijoittaja, joka lyhentää järkevää rakennusaikaa, jotta yhteen kvartaaliin saadaan enemmän tuloja?
Vaikea syyttää yhtä tahoa, mutta jokaisen päättävän ihmisen vastuu on päästä ulos tästä mielettömyydestä. Olemme lapsillemme sen velkaa. Ei-toksinen, puhdas hengitysilma kuuluu ihmisen perusoikeuksiin.
Kiire tekee työmaasta hässäkän, jossa sähkömies tulee hiekkaisilla kengillä tuoreelle vesieristeelle, villoja ei suojata sateella ja lattianpäällysteet heitetään märälle betonille. Ottakaamme Ruotsista mallia määrittelemällä rakentamiselle minimiaika, jota ei saa alittaa tarjouksessa. Mihin meillä on niin valtava hoppu?
Haluan takaisin timpureiden ammattiylpeyden talosta, joka hengittää ja pysyy kuivana.
Kirjoittaja on InnoOmnian kehittämispäällikkö.
jouko.kivimetsa@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: