Kolumni: Emmekö jo kulkeneet tätä tietä?
Seisoin teatterin aulassa, Tukholman Kärrtorpissa. Minua vastapäätä seisoi vanha musta mies, joka kertoi, kuinka hän käveli aikanaan Namibiasta Kenian rajalle. Hän kertoi kuuluvansa heimoon, jonka traditioihin pitkät kävelyt kuuluvat. Hänen seikkailunhalunsa oli kuljettanut häntä Yhdysvaltoihin saakka, missä hän oli vieraillut Malclm X:n kotona ja osallistunut tämän luennoille. Hän oli matkustanut takaisin kotiseuduilleen ja sieltä Etelä-Afrikkaan, missä hän oli perustamassa liikettä apartheidiä vastaan muiden aktivistien kanssa.
Seisoin paikallani ja kuuntelin hänen kertomustaan jäähtyvä kahvi kädessäni. Tässä hän nyt seisoi, Kärrtorpissa, tilaisuudessa, johon hänet oli pyydetty soittamaan, selittämässä, että hänen aktivisminsa elää, sen muoto on vain nyt eri.
Aiemmin samaisessa tilaisuudessa paljon tätä miestä nuoremmat puhuivat taistelustaan yhdenvertaisuuden puolesta uskon löytäneen intohimolla. Tämä mies kuunteli. Tutkijoiden ja aktivistien puheenvuorot tukivat tosiaan. Me suomalaiset pidimme lyhyen puheenvuoron, jossa kerroimme toiminnastamme ja saimme raikkuvat aplodit. Tämä mies kuunteli. Puheenvuorojen jälkeen hän nousi lavalle ja alkoi soittaa.
En ollut vielä tässä vaiheessa puhunut hänen kanssaan ja ehdin jo turhautua valkoiseen tilaan, jossa rasismia käsiteltiin ja jossa paikallinen musta mies oli viihdyttämässä. Olin jo muotoillut päässäni palautteen tilaisuuden järjestäneille Linje 17 -aktivisteille.
Uutiskuvat maailmalta ja täältä Suomessa uuvuttavat ja imevät uskoa aktivimisin tehosta. Tätä miestä kuunnellessani opin kuitenkin, että muutos on prosessina yhtä hidas kuin todellinen. Hänen intohimonsa parantaa maailmaa ei ollut koskaan sammunut. Se nuori mies, joka käveli maasta toiseen, joka istui Malcolm X:n olohuoneessa ja eri tiloissa Etelä-Afrikassa suunnittelemassa apartheidin lopettamista, oli kasvannut vanhaksi mieheksi, joka valitsi soittamisen puheiden sijaan.
Yli 70 vuoden taivalluksellaan maailmassa hän on ehtinyt kokea muutokset: apartheidin purkamisen, Mandelan vapautumisen ja presidenttikauden sekä Obaman, Yhdysvaltain ensimmäisen mustan presidentin, valinnan kahteen otteeseen. Aktivismissa on kyse maailman muuttamisesta, mutta se ei toteudu ilman toivoa ja visiota paremmasta.
Vapaa kirjoittaja ja yhteiskunnallinen aktivisti sekä hengellinen musta feministi.
maryan.abdulkarim@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: