Kolumni: Etulinjaan
Istuin taannoin iltaa toimittajakollegani kanssa. Päivä oli ollut raskas. Tieto Pomarkun perhesurmasta oli hallinnut työtunteja valtakunnan kanavan tv-toimituksessa. Kuluvan vuoden sisään kyseessä oli jo kolmas vastaava mielettömyys.
Tragedioilla ei ole kuin yksi, tunnistettava mekanismi. Nimittäin se, että yksi hirveys ruokkii toista. Helvetillinen kierre, jossa äärimmäiseen toivottomuuteen valahtaneet ratkaisevat asian murhaamalla perheensä ja itsensä, on saatava katkeamaan.
Miten?
Tarvitaan yhteisöä, joka ottaa vastaan ihmisen kokonaisvaltaisen, primitiivisen, piilotetun hädän, sokean epätoivon ja umpikujan. Tarvitaan yhteisöä, joka ei kysy ansioita tai asemaa.
Tarvitaan yhteisö, joka voi irrottaa yhden ihmisen hätään useita tukijoita. Tarvitaan ihmisiä, joilla ei ole totuutta vaan kyky kohdata todellisuutta. Tarvitaan joku sanomaan, että mustan tiheään, läpipääsemättömään syvyyteesi murtautuu valo. Vaikka vain yksi fotoni kerrallaan.
Kun kaikki sortuu, kaiken hirveän keskellä ihmisen ainoa voima on hänen ulkopuolellaan. Kirkko on olemassa siksi, että nämä kantavat kädet olisivat totta. Kristuksen esimerkin mukaisesti me kannamme toisiamme ja lopulta Jumala kantaa meitä.
Seurakuntien diakoniatyön verkot ovat monesti kattavat sielläkin, missä muu sosiaalitoimi on ymmällään. Yhteistyöllä ja yhdistelyllä löytyy malleja, joilla voidaan estää perheitä suistumasta nollapisteisiin.
Vielä yksi juttu.
Ystäväni kertoi, että he olivat tavoitelleet lähetykseen tuoreeltaan useampaakin piispaa ja perhetyön johtajaa puhumaan tragediasta. Kommentit ja ajatukset, kasvot ja ääni, olivat kipeästi kaivattuja. Eipä onnistunut.
Arvoisat piispat ja muut pamput! Te olette kirkon takuuhenkilöitä ja kasvoillanne annatte ruohonjuurityölle arvon ja aseman. Jatkossa, kun jotakin hirveää tapahtuu, keskeytätte kapitulien muut kiireet – jopa lomanne.
Sihteerinne saa soittaa jokaiseen mahdolliseen mediaan ja kysyä, miten voimme palvella. Eikä se palvelu ole pelkkä tiedote tai suruvalittelu.
Kenttä tarvitsee teidän esimerkkinne ja rohkeutenne etulinjaan.
Kirjoittaja on Kirkon tiedotuskeskuksen toimittaja, joka asuu Tillinmäessä.
ville.talola@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: