Kolumni: Hassunkuuloista ja rohkeaa ”gudaata”
Sain paljon palautetta viime kolumnistani, jossa kirjoitin, että kannattaisi antaa kukat ja sanoa kauniit sanat silloin, kun ihminen on vielä elossa.
Kiitos kysymästä, äitini 80-vuotisjuhlat onnistuivat mainiosti, ja uskon, että moni muukin lähes seitsemästäkymmenestä juhlijasta kuin vain me sukulaiset sai lisää virtaa elämäänsä. Meillä on taas yksi hieno päivä lisää, mitä yhdessä muistella. Suosittelen juhlimista aina kun siihen on aihetta. Niin kauan kuin olemme elossa, aihetta löytyy kyllä!
Erikoisen mukavalta juhlissa tuntui nähdä lapsuuteni naapureita Kauklahden Kurttilasta. Lähes kaikki naapurimme olivat ruotsinkielisiä, mutta ei kotikielestä kukaan tuntunut kovin suurta numeroa tekevän − samanlaisia tavallisia perheitä kaikki.
Fransmanin kotoisassa kyläkaupassa vaihdettiin sujuvasti kieltä asiakkaan mukaan ja palvelu oli aina yhtä ystävällistä. ”Gudaa gudaa”, minäkin matkin ja niinpä naapurin vanharouva Elsa lupautui opettamaan minulle ruotsia. Öra, öga, näsa, mun. . . Kovin pitkälle ei kielen opiskelussa päästy, mutta oli jännittävää oppia edes muutama sana.
Lastentarhassa sama kiva kielikylvetys jatkui: Kolmesta ryhmästä yksi oli ruotsinkielinen, joten me suomenkieliset lapset saimme luontevasti oppia ruotsinkielisiäkin leikkejä. Teini-iässä Kauklahden koulussa pätevät opettajat onneksi opettivat lisää.
Maailma lavenee kielitaidon myötä. Kieleni rajat ovat maailmani rajat, sanoi Wittgensteinkin. Suomalaiselle ummikolle ne rajat tulevat vastaan yllättävän lähellä.
Monin paikoin Espoota me suomenkieliset olemme tuoreita tulokkaita. Vielä vajaa 100 vuotta sitten 70 prosenttia espoolaisista oli ruotsinkielisiä. Kun ruotsalaisuuden päivää vietetään marraskuun kuudentena, voimme me espoolaiset juhlia sitä oikein erikoisen hyvällä syyllä.
Ainakin yhden päivän voisimme käyttää vähäistäkin ruotsin kielen taitoamme, vaikka kuinka heikkoa ja hassunkuuloista. Silloin saamme tuntumaa siihen, millaista on käyttää jokapäiväiseen asiointiin jotain muuta kuin äidinkieltämme niin kuin ruotsinkieliset naapurimme joka päivä.
Kirjoittaja on espoolainen toimittaja ja juontaja.
miahalonen@yahoo.com
Jaa tämä artikkeli: