Kolumni: Herra siunatkoon meitä tänäänkin
Aamuhartaus, jossa oli hengellistä sisältöä, oli itsestään selvä osa koulupäivää nuoruudessani.
Se tapahtuu joka kerta messussa. Vaikutun syvästi, kun pappi kohottaa kätensä ja lausuu Herran siunauksen: Herra siunatkoon ja varjelkoon teitä, Herra kirkastakoon katseensa teille ja olkoon teille armollinen...
Suljen silmäni samalla, kun tutut sanat painuvat sisimpääni.
Tiedän, miksi näin käy. Syy tai paremminkin ansio on alakoulun opettajani Helga Halosen. Ensimmäisellä ja toisella luokalla koulupäiväni päättyivät opettajan lausumaan Herran siunaukseen, jota me pienet oppilaat kuuntelimme seisten.
Koulupäiväni alkoivat hengellissävytteisellä aamuhartaudella niin alakoulussa, yläkoulussa kuin lukiossakin.
Alakoulun aamuhartaudessa laulettiin urkuharmonin säestyksellä tuttuja lastenvirsiä, kuten Tule kanssani Herra Jeesus, Mä silmät luon ylös taivaaseen ja Ystävä sä lapsien, joka oli suosikkini.
Aamuhartaus, jossa oli enemmän tai vähemmän hengellisyyttä, oli silloin itsestään selvä osa suomalaiskoulun arkea. Nyt sen tilalla voi olla kerran viikossa pidettävä päivänavaus.
Tuttu peruskoulun rehtori kertoi pitävänsä perjantaisin päivänavauksen, joka sisältää lähinnä koulunkäyntiin liittyviä käytännön asioita. Hengellisyyden hän kertoi "ulkoistaneensa" seurakunnalle, jonka edustaja vierailee koulussa säännöllisesti.
Espoossa seurakunnan työntekijät käyvät kouluissa pitämässä päivänavauksia kerran tai kaksi kuukaudessa. Se tapahtuu Espoon kaupungin ja seurakuntien vuonna 2011 solmiman yhteistyösopimuksen puitteissa.
Vasta valmistunut tutkimus kertoo yhteistyön onnistumisesta. Opettajat pitävät seurakuntien järjestämiä päivänavauksia pääosin hyvinä.
He toivovat, että ne ovat sisällöltään hengellisiä ja ylläpitävät kristinuskon perussanomaa kiertelemättä. Lisäksi toiveena on, että aamunavauksissa lauletaan virsiä. Uskon, että lastenvirret kaikuvat jatkossakin koulussa.
Jaa tämä artikkeli: